Ikävä
Jo ennen etäisyyttä
Tältäkö tämä tuntuu
pohjoiseen lähtö.
Etelässä ystävän sydän.
Lennä usein
lämpimään
Sanansa syö, terävästi lyö
ulos kävelee
Vastuusta vetäytyy
karkuun juoksee
Tietämättömyyden peittää.
Itsetuntonsa heikko repeilevä.
Ympäri kiertää
puheet pyörtää
kaatuu entisiin kehiin
samoihin uomiin.
Epävarmuus veistelee.
Seisoisitko suorassa??
Kun tulet lähelle...
Ihosi ja hengityksesi puhaltaa elämää
yksinäisen sielun sisään.
Yöllä tunnistan rytmin ja tiedät tunnit.
Olen täällä, uskotko.
Kun ammattina on ihminen,
tavoitteena on toivo.
Inhimillisyyden vastakohdat nostattavat vihaa,
käyttövoimaksi.
Sytykkeitä riittää,tuli ei sammu.
Kävelin metsässä.
Satoi ja sain neulasia hiuksiini..
Ajattelin ajatuksia,
jotka sopivat minulle.
Tunnistin kotipolun
hämärästä huolimatta.
En minä asioita valinnut.
Ne valitsivat minut.
Olen vapaa lentämään,
vauhdin kyyneleet silmissäni,
piiskatuulen viiltävä kipu siivissäni,
mutta lennän.
Heittelehdin sinne tänne,
syöksähtelen ja kohoan.
Vapauden laulu on paine siipieni alla,
tuulessa kuulen tulevaisuuteni
Keväinen lumituisku
nauttii viilentäessään mielialoja.
Vinkuu,humisee,huokaa
pitää talven reunasta tiukasti kiinni.
Kesä työntyy mullasta huurteisena krookuksena
kohta se kuolee pois.
Vuodenaikojen taistelukentällä
on kuitenkin tasa-arvon laki;
kaikki voittavat vuorollaan.
Kaikki tässä hetkessä
ilo ja suru
Olemisen onni
ilman uskomaton raikkaus
Tuokio
kuin syliin otettava lapsi.
Elämän sietämätön keveys,
onnistumisen innostus
on ottanut mukaansa.
Minut on viety vuoren rinteeseen,
katsomaan kauas.
MALLI
Kuvassa kasvot
koskemettomat
lahjotut
elämään toisille-
toisten ajatuksiin
Minä en tarvitse asetta
otan vain sanoja,
vihan maustamia
ja syntyy
kuoleman hiljaisuus
Laita itsesi kokoon
kuin kasattava lelu
Vaikka voimasi lopussa
lasi rikki
pakkanen jalkapohjissasi
kyllä jäädyttää
osasesi yhteen
Sanoja
kutsuvia, kuitenkin luotaantyöntaviä.
kasvot
vielä kertovat
kolmatta tarinaa
Jokaisena päivänä haluaisin astua
edes yhden vahvan askeleen.
Vaikka vain jäämällä paikoilleni
Ystävyys on sitä,
että astut rohkein askelin sisälle
ja asetut olohuoneen matolle istumaan.
Ja kysyt,
mitä ruokaa tänään.
Minulle ja muillekin.....
päälimmäinen ihosi kerros
vaatteen lehahdus
maailmantuoksun tuulahdus.
Tunteittesi tiukkuus kuivaa, kiristää.
Minunkin huuleni yhteen.
Sanoistasi huurtuvat ikkunat
eikä tilaa palasille.
Se mikä sinussa pitää ääntä
on kahleesi tulevaisuuteen.
Ja kun rapiset, näytät murtuvan
kuoriutuukin vain pintalakka.
KIIRE?
Juostahan voi vaikka jalattomana.
Olla ajatustensa vanki...
Luoja, miten ahdas selli
Ehkä elämän piirin
pienenemisen hetkenä
tunnen sinun tuskasi
Kun on kysymys siitä
jaksaako ottaa
vai jättää
Tänään huomasin tarvitsevani vain
vähäiset ainekset onnelliseen aamuun:
unentuoksuinen tyynyliina,
tutun herätyskellon tikitys,
auringonsäteiden lämmittämä kahvimuki
yöpöytäni kulmalla.
Sanoista sahaan
oikeanmuotoisia aitauksia ajatuksilleni.
Joskus epäonnistun.
Keväästä kertoo
tuulentuoksuinen puhallus
lämpimänkosteaa ilmaa
illalla, kun kiireessä lähden ulos
ja sitten täytyykin pysähtyä
aistimaan
Yön pimeimpinä hetkinä uskalsit
kertoa itsestäsi,
olla aito.
Ne pimeät tunnit,
olivat yhteisen vuorokautemme
valoisimmat.
Illalla kun harmaat kotkat
laskutuvat katulamppujen alle lepäämään
Soittelen tummansinisiä säveliä
ja tanssin sadetanssia.
Saadakseni taivaan repaleisen hunnun
laskeutumaan kokonaisena
kosteana, lämpimänä viittana
märkään, kylmään maahan.
Eikä minun ole lainkaan vilu,
vaikka riisut minut tässä
tuulisella aukiolla
syysillaksi
Häpeääkään en tunne,
kotkien nostaessa päänsä minua katsomaan.
Tunnen vain olevani paljas
ja täynnä syksyä
Kosketus,
Pieni, mutta voimallinen.
Kuin hiekkamyrsky
ravistaa minut
Ja näen itseni kuin ulkoa ikkunasta,
Avaan oven,
tulen sisälle
ja minun on lämmin.
Heräsin juuri.
Ihmeitä tehdään käsityönä,
tähtitaivas kullekin on erilainen.
Pilvet hapertuvat puristuksessamme
meret tulvivat yli
teollisuusöljyä.
Kalat kuivalla maalla,kidukset auki,
haukkovat henkeään - niinkuin mekin.
Horros huurtaa talviunisten kasvot.
Janottaa.Janottaa.
Puhdasta juomaa pullosta,
H20 hiilihapolla KIITOS.
Silmissäni kihelmöivät auringonhiekan jyväset,
vatsanahkaani pyyhkii lämmin unelma.
Onnen kosketus saa sydämeni keinumaan
tuulessa....
keveää, aistillista,onnellista elämäntanssia.
Tähän haluan hukkua.
Sanani jäivät sanomatta
olin yksinkertaisesti
niin hämmentynyt voimastasi
jonka olit kätkenyt
avuttomuuteesi
Viime hetkellä pääsin livahtamaan ulos
järjestelmistäsi.
Heitit vielä syyllisyyden verkon perääni,
mutta revin ne rikki.
Oli pakko.