Sarin kynästä

Ikävä

Jo ennen etäisyyttä

Tältäkö tämä tuntuu

pohjoiseen lähtö.

Etelässä ystävän sydän.

Lennä usein

lämpimään

2013

Sanansa syö, terävästi lyö
ulos kävelee
Vastuusta vetäytyy
karkuun juoksee
Tietämättömyyden peittää.
Itsetuntonsa heikko repeilevä.
 
Ympäri kiertää
puheet pyörtää
kaatuu entisiin kehiin
samoihin uomiin.
Epävarmuus veistelee.
Seisoisitko suorassa??

2009

Kun tulet lähelle...
Ihosi ja hengityksesi puhaltaa elämää
yksinäisen sielun sisään.
Yöllä tunnistan rytmin ja tiedät tunnit.
Olen täällä, uskotko.

7.7.2010

Kun ammattina on ihminen,
tavoitteena on toivo.
Inhimillisyyden vastakohdat nostattavat vihaa,
käyttövoimaksi.
Sytykkeitä riittää,tuli ei sammu.

15.10.2009

Kävelin metsässä.
Satoi ja sain neulasia hiuksiini..
Ajattelin ajatuksia,
jotka sopivat minulle.
Tunnistin kotipolun
hämärästä huolimatta.
En minä asioita valinnut.
Ne valitsivat minut.

12.6.2008

Olen vapaa lentämään,
vauhdin kyyneleet silmissäni,
piiskatuulen viiltävä kipu siivissäni,
mutta lennän.
Heittelehdin sinne tänne,
syöksähtelen ja kohoan.
Vapauden laulu on paine siipieni alla,
tuulessa kuulen tulevaisuuteni

1988

Keväinen lumituisku
nauttii viilentäessään mielialoja.
Vinkuu,humisee,huokaa
pitää talven reunasta tiukasti kiinni.
Kesä työntyy mullasta huurteisena krookuksena
kohta se kuolee pois.
Vuodenaikojen taistelukentällä
on kuitenkin tasa-arvon laki;
kaikki voittavat vuorollaan.

1988

Kaikki tässä hetkessä
ilo ja suru
Olemisen onni
ilman uskomaton raikkaus
Tuokio
kuin syliin otettava lapsi.
Elämän sietämätön keveys,
onnistumisen innostus
on ottanut mukaansa.
Minut on viety vuoren rinteeseen,
katsomaan kauas.

1989

MALLI
Kuvassa kasvot
koskemettomat
lahjotut
elämään toisille-
toisten ajatuksiin

1989

Minä en tarvitse asetta
otan vain sanoja,
vihan maustamia
ja syntyy
kuoleman hiljaisuus

1989

Laita itsesi kokoon
kuin kasattava lelu
Vaikka voimasi lopussa
lasi rikki
pakkanen jalkapohjissasi
kyllä jäädyttää
osasesi yhteen

1989

Sanoja
kutsuvia, kuitenkin luotaantyöntaviä.
kasvot
vielä kertovat
kolmatta tarinaa

1989

Jokaisena päivänä haluaisin astua
edes yhden vahvan askeleen.
Vaikka vain jäämällä paikoilleni

1989

Ystävyys on sitä,
että astut rohkein askelin sisälle
ja asetut olohuoneen matolle istumaan.
Ja kysyt,
mitä ruokaa tänään.

1989

Minulle ja muillekin.....
päälimmäinen ihosi kerros
vaatteen lehahdus
maailmantuoksun tuulahdus.
Tunteittesi tiukkuus kuivaa, kiristää.
Minunkin huuleni yhteen.
Sanoistasi huurtuvat ikkunat
eikä tilaa palasille.
Se mikä sinussa pitää ääntä
on kahleesi tulevaisuuteen.
Ja kun rapiset, näytät murtuvan
kuoriutuukin vain pintalakka.

1990

KIIRE?
Juostahan voi vaikka jalattomana.

1990

Olla ajatustensa vanki...
Luoja, miten ahdas selli

1990

Ehkä elämän piirin
pienenemisen hetkenä
tunnen sinun tuskasi
Kun on kysymys siitä
jaksaako ottaa
vai jättää

1990

Tänään huomasin tarvitsevani vain
vähäiset ainekset onnelliseen aamuun:
unentuoksuinen tyynyliina,
tutun herätyskellon tikitys,
auringonsäteiden lämmittämä kahvimuki
yöpöytäni kulmalla.

1990

Sanoista sahaan
oikeanmuotoisia aitauksia ajatuksilleni.
Joskus epäonnistun.

1990

Keväästä kertoo
tuulentuoksuinen puhallus
lämpimänkosteaa ilmaa
illalla, kun kiireessä lähden ulos
ja sitten täytyykin pysähtyä
aistimaan

1990

Yön pimeimpinä hetkinä uskalsit
kertoa itsestäsi,
olla aito.
Ne pimeät tunnit,
olivat yhteisen vuorokautemme
valoisimmat.

1990

Illalla kun harmaat kotkat
laskutuvat katulamppujen alle lepäämään
Soittelen tummansinisiä säveliä
ja tanssin sadetanssia.
Saadakseni taivaan repaleisen hunnun
laskeutumaan kokonaisena
kosteana, lämpimänä viittana
märkään, kylmään maahan.
Eikä minun ole lainkaan vilu,
vaikka riisut minut tässä
tuulisella aukiolla
syysillaksi
Häpeääkään en tunne,
kotkien nostaessa päänsä minua katsomaan.
Tunnen vain olevani paljas
ja täynnä syksyä

1991

Kosketus,
Pieni, mutta voimallinen.
Kuin hiekkamyrsky
ravistaa minut
Ja näen itseni kuin ulkoa ikkunasta,
Avaan oven,
tulen sisälle
ja minun on lämmin.
Heräsin juuri.

1991

Ihmeitä tehdään käsityönä,
tähtitaivas kullekin on erilainen.
Pilvet hapertuvat puristuksessamme
meret tulvivat yli
teollisuusöljyä.
Kalat kuivalla maalla,kidukset auki,
haukkovat henkeään - niinkuin mekin.
Horros huurtaa talviunisten kasvot.
Janottaa.Janottaa.
Puhdasta juomaa pullosta,
H20 hiilihapolla KIITOS.

1990

Silmissäni kihelmöivät auringonhiekan jyväset,
vatsanahkaani pyyhkii lämmin unelma.
Onnen kosketus saa sydämeni keinumaan
tuulessa....
keveää, aistillista,onnellista elämäntanssia.
Tähän haluan hukkua.

1989

Sanani jäivät sanomatta
olin yksinkertaisesti
niin hämmentynyt voimastasi
jonka olit kätkenyt
avuttomuuteesi
Viime hetkellä pääsin livahtamaan ulos
järjestelmistäsi.
Heitit vielä syyllisyyden verkon perääni,
mutta revin ne rikki.
Oli pakko.

1992