Puhe valtuustossa 10.3.2014

Mondayna 10. Marchta 2014

Onko Suomi korjaavan terveydenhuollon maa? Onko Lahti korjaavan terveydenhuollon kunta vai voitaisiinko ketjun alkupäässä tehdä enemmän? Hyvät kolleegat, valtuustomme edellytti talousarviopäätöksensä yhteydessä että vuoden aikana tehtävien talousarviomuutosten kate haetaan ensisijaisesti toimialojen talousarvioiden tai laajemmin kaupungin talousavion sisältä sisäisillä siirroilla. Erikoissairaanhoitoomme esitetään nyt 4 miljoonaa lisää rahaa ja omista peruspalveluistamme esitetään otettavaksi miljoonia pois. Haluan lausua ääneen muutaman konkreettisen esimerkin asioista jotka voivat olla näiden lisättyjen ja poistettujen miljoonien takana. Ei vastakkainasetellen, mutta realismina yksinkertaistaen. Annetaan rahaa yhden vakavasti sairaan ihmisen tehohoitoon ja karsitaan sadoilta lapsilta oppilashuoltoa. Annetaan muutamalle ylilihavalle mahdollisus laihdutusleikkaukseen ja otetaan ravitsemusneuvonta pois terveysasemilta.

Erikoissairaanhoitomme toimii valtakunnallisesti vertaillen tehokkaasti, mutta silti rahat eivät juuri koskaan riitä. Voimme etsiä syyllisiä hallituksista tai valtuustoista jos syntipukkien löytäminen jotenkin helpottaa oloamme. Totuus on kuitenkin toisenlainen ja käsissämme on kaksi isoa keskustelua jos uskallamme niihin tarttua.

1. Kokonaisvaltainen soten rakenneuudistus on saatava pian

2. Avoimesti koko valtakunnassa käytävä priorisointikeskustelu on avattava

Uskon, että sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuustavoitteett ovat saavutettavissa nykyjärjestelmän piirissä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tänään kaupunginhallitus antoi lausunnon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta, jossa todettiin mm. seuraavasti: Järjestämislain mukainen ehdotus vastuukuntamallista on selkeämpi ja yksinkertaisempi kuin kuntayhtymämalli. Vastuukuntamallia puoltaa koko kaupungin horisontaalinen näkökulma, koska päätökseksessä ja rahoituksessa on otettava huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon integraation syventämisen lisäksi myös esimerkiksi lasten, nuorten ja muiden erityisryhmien palvelut yli kunnan eri palvelusektorirajojen. Nämä vaikeat sanat tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että jos rahat ja päätösvalta saadaan yhteen nippun, liikkumavaramme kasvaa. Nykyisen järjestelmämme suurin heikkous on pirstaleisuus. Matti Rimpelä on käyttänyt sanontaa "instituutionaalinen välinpitämättömyys" kuvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista ja osa-optimoinnista johtuvia ongelmia. Tämän osa-optimoinnin seurauksia saamme tänäänkin käsitellä näiden talousarviomuutosten muodossa.

Rahaa ei ole ja käsillä oleva tilanne ja rakenteet eivät anna muuta mahdollisuutta kuin esittää päätösehdotuksessa esitettyjä leikkauksia ja lisäyksiä kuluvan vuoden budjettiimme. Päätöksiä tehdessämme voimme näyttää ryhdikkäiltä talouspoliitikoilta, mutta olemme myös viisaita jos myönnämme, että päätöksemme ovat osittain ns. hölmöläisten peiton jatkamista. Tällainen meno ei toivottavasti jatku kunnissa pitkään, vaan saamme valtakunnan tasolla jatkuvat selvitykset maaliin asti viedyiksi päätöksiksi ja sitä kautta palveluiden järjestämiseen myös kokonaisvaltaisempaa otetta.

 

Avainsanat: