Koti, uskonto ja isänmaa
Kasvatus lähtee kodeista. Kouluilla on myös erittäin suuri kasvatusvastuu. Yhteiskuntamme moniarvoistuu ja esim. uskontotunneilla kristinoppi opetetaan yhtenä monista uskonnoista. Muistanette myös keskustelun siitä, voiko kevätjuhlissa laulaa suvivirttä....Mielestäni on oikeudenmukaista, että vanhemmat, jotka kuuluvat kirkkoon , ovat vakaumuksellisia ja haluavat välittää kristilliset arvot myös lapsilleen, voivat valita kristillisen koulun lapselleen. Meillä on steiner-koulu, montessori-päiväkoti, englanninkielinen koulu, musiikki ja liikuntapainotteisia luokkia....tätä taustaa vasten on kummallista, kun kristillinen koulu kohtaa voimakasta vastusta kaupungissa, jossa suuri osa väestöstä kuuluu seurakuntaan. Kaikkien asioiden, jotka tähtäävät lasten ja nuorten turvallisuuteen sekä kristillisen arvopohjan muodostamiseen tulisi olla tervetulleita nykyisen kilpailuyhteiskunnan ja moniarvoisuuden keskelle. Jos ”erilaistuminen” kristillisessä koulussa toteutuu käytännössä lähimmäisen huomiointina, kunnioituksena,rehellisyytenä, aamuhartauksina ja suvivirtenä, kannatan lämpimästi koulun kasvatustyötä. Toivottavasti opettajat ehtivät ja haluavat panostaa myös oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Ystäväni ekaluokkalainen tullee siirtymään ko. kouluun siinä toivossa, että kiusaaminen, kiroilu, jengiytyminen jne. eivät veisi koulunkäynnin iloa. Näin on päässyt käymään ns. tavallisella ala-asteella. En yhtään epäile, etteikö kristillisessäkin koulussa ole ongelmia, mutta näen kristillisen kasvatuksen mahdolliset positiiviset seuraukset paljon negatiivisia suurempina. Koti, uskonto ja isänmaa kunniaan myös koulumaailmassa.