Parisuhdematkalla

Kirjoittaja Sari Niinistö on puoli ja kolmevuotiaiden tyttöjen 40v äiti ja aktiivinen kunnallispoliitikko Lahdessa

Parisuhdematkalla

Pienten lasten hoito ja politiikka ovat työläitä puuhia. Molemmat asiat ovat tärkeitä ja antoisia, välillä vaan 24h/vrk ei tahdo riittää…Tästä tietoisena työllistetty puolisoni halusi tarjota minulle rentouttavan miniloman synkeästä Suomesta ja marraskuisen syntymäpäiväni merkeissä järjestää meille työreissunsa yhteyteen parisuhdetuokion. Ilmoitin etten halua  osallistua  matkan järjestelyihin. Arjen pyörityksessä  on minulle tarpeeksi palikoita pussitettavana.  Suurpiirteinen mieheni  lupasi hoitaa homman niin, että voisin kävellä kotiovelta lomailemaan ilman huolen häivää…

Etsimme potentiaalista ajankohtaa kalenterit kädessä, ajankohta määräytyi  kokousaikataulujeni ja tuulivoimabisnesten ehdoilla lokakuulle.  Pyörittelin tippaleipäaivoissani asioita. Tyrehtyykö maidoneritys? Pääsevätkö isovanhemmat lastenhoitajiksi? Luotanko ulkopuolisiin? Onko poissaolo liian pitkä? Kuka miettii yksityiskohdat kuntoon? Luovutin hyvän tahdon sekä luottamuksen nimissä. Parisuhteelle pitää löytää rauhallista aikaa ja heittäydyin henkisesti lomaan.

Viikko ennen sovittua ajankohtaa aloin varovaisen tunnustelun, kaikki oli kuulema vielä auki ,mutta sovittua. Tosiasiassa; ajankohta, maa, lastenhoidot, pienemmätkin yksityiskohdat olivat avoinna. Vaikka syvällä tietoisuudessani olin sen arvannut, kärhämä ja naputus alkoivat nousta aivoihin ja valua sitten suusta ulos. Parisuhdematkamme oli alkanut.

Muutama päivää ennen odotettua lähtöä tuli miehen työkuvioihin muutos. Koska minulla oli henkisesti liinat kiinni, katsoi hyväntahtoinen mieheni parhaaksi varata Madridin lennot vain itselleen. Hän oli tulkinnut naiselliset huolen ilmaukseni niin, etten halua lähteä ollenkaan matkalle. Otimme toisistamme mittaa ja palauttelin mieheni mieleen miksi, koska ja kenen piti lähteä. Alun perin sovittu lähtö oli lauantaina.

Sävyisän juttutuokion tuloksena mies varasi yöllä minullekin lennot. Siinä sattui käymään niin, että sekä meno että paluu tapahtuisivat eri koneilla ja paluut vielä eri päivänä. Miehelläni oli  suora lento ja minä vaihtelisin koneita. Perjantai-iltana ei majoituksestamme ollut tietoa. Varaus tapahtui lauantaina aamulla, kun iltapäivällä lähtivät koneemme. Mieheni värväsi lastenhoitajat  päivän varoitusajalle ja jouduin tietenkin ohjeistamaan ja sekaantumaan asioihin lasten parhaaksi. Isovanhemmat peruuttivat omat menonsa ja joustivat jälleen kerran perheemme puolesta.

Kun kuulin, että lennot ja yösija Madridista oli löytynyt, lähetin mieheni perjantai-iltana kirjastoon hakemaan matkaoppaita. Minä tungin satunnaisia tavaroita matkalaukkuun vauva kainalossa ja 3- vuotias jaloissa pyörien. Samalla mietin kuumeisesti miten kentälle mennään, kun aikataulumme ovat erilaiset. Lähdetäänkö eri autoilla vai ajetaanko busseilla.? Parisuhdematkalle lähdettiin samalla autolla. Pois tulemista ehtisi miettiä myöhemminkin…

Lauantaina kämpässä pyöri puoli sukua pyörryksissä kiireestä – kuka hoitaa lapset ja mistä löytyvät tarvittavat tavarat lasten hoitamiseksi. Käväisin vielä apteekissa ja kaupassa. Printtasin oman matkalippuni koneelta. Eteisessä imetin ja huusin ohjeita iäkkäille isovanhemmille ja huolettomalle matkakumppanilleni. En ehtinyt syödä ennen lähtöä. Varmistin mieheltäni, että hän on tilannut lennoilleni ateriat ja kuulin näin tapahtuneen. Kasvissyöjällä kun ei automaattisesti ole eineitä koneessa.

Yhteinen auto laitetaan parkkihalliin, jonne mies kuittautuu omalla luottokortillaan saamatta vastakuittia. Juostessamme terminaaliin matkalaukkujen kanssa kysyin miten kotiudutaan.. Mieheni oli suunnitellut, että minä otan tiistaina auton, hän tulee torstaina bussilla perässä. Lähetin hänet  hoitamaan minulle ulosajolippua. Menin turvatarkastuksen läpi omalle portilleni konettani odottamaan.

Koneessa ei ollut minulle ruokaa, eikä sitä oltu tilattu yhdellekään lennolleni. Miten pystyisin lypsämään koneissa ja pitämään vessoja varattuna ilman että lentoemännät murtautuvat sisään luullen minun menettäneen vessassa tajuntani. Lähellä se pyörtyminen olikin, sen verran ehti reissulla tulla nälkä. Välilaskun aikana istuin Brysselin kentän lastenhoitotilassa lypsyllä ja etsin Madridin koneen porttia.

Tapaamisemme Madridin kentällä ei ollut kovin lämminhenkinen. Matkan ajan nukkunut puolisoni totesi, että et sitten tainnut saadakaan sitä ruokaa. Puolisoni ohjasi nälkäisen naisensa taxiin ja lepytteli kireää tunnelmaa kertomalla varanneensa 5 tähden hotellin keskustasta.

The Westin Palace olikin upea, aivan liian upea silloiseen mielentilaani. Tiskillä ymmärtävän näköinen virkailija ilmoitti ettei aamulla netin kautta tehtyä varausta näkynyt lainkaan. Mutta hän lupasi tehdä parhaansa. Saimme superkalliin huoneen, jossa oli 2 erillistä vuodetta… Univelkaisen naisen pinna alkoi kiristyä pahasti. Päätin marssia ulos kiehumaan ja jätin miehen ymmällään seisomaan kristallikruunujen alle matkalaukkujemme kanssa. Raivoni keskellä ymmärsin, että täytyy olla huutamatta sisällä, muuten meidät heitetään yöksi ulos majapaikkaa etsimään. Porttieeri katseli perääni kummeksuen, kun marssin viisi kertaa ulos ja sisään. Ilmoitin, että haluan eri huoneen. Ilmoitin, että haluan heti ruokaa ja lopulta päädyimme lähikujalle yöaterialle. Listalla minulle oli vain paksun suolakerroksen päällystämiä paprikoita ja oliiveja, joten seuraavana aamuna olivat silmäni lähes umpeen muurautuneen turvonneet.

Aikaa kohteessa oli minulla 2 päivää ja paikka oli outo. Siis kaikki mahdollinen täytyi saada irti. Eihän minun luonteellani voi asettua laakereille lepäämään. Laitoin siis kellon ajoissa soimaan, jotta ehdittäisiin hyvälle aamiaiselle loistohotellissa. Aamiainen oli hyvä, jos nyt ei kuitenkaan hintansa väärtti – ei kukaan pysty aamiaisella syömään muroja kymmenien eurojen arvosta….

Tartuin tarmolla opaskirjoihin, jotka sain mukaan. Totesin kaupungin haarukoinnin mahdottomaksi ilman turistibussikierrosta. Mieheni vihaa busseja, joiden katolla ahtaudutaan kiikareiden, kameroiden ja aurinkolasien kanssa tuntemattomien viereen ja yritetään hymyillä ystävällisesti. Minä pidin bussikyytiä mahdollisuutena istua rinnakkain. Toisaalta muiden läsnäolo esti alkumatkan pettymysten liiallisen ruotimisen.. Maksetuista bussin kuulokkeista toimivat vain toiset.

Kun kierrokset on tehty, kiirehdimme Reina Sofiaan. Se oli sunnuntaisin turisteille ilmainen ja totesimme museon olevan vielä tunnin auki. Miehelleni paikka oli must. Picasson Guernica oli nähtävä livenä. Jättimäisen teoksen löydettyämme aiheutimme tietysti hälytyksen menemällä turvarajojen yli.

Madridin keskustassa on sunnuntaisin kirpputorialue, joka on näkemisen arvoinen. Kun löysimme perille, myyjät keräsivät tavaroitaan pois.

Pettymys katosi, kun eksyimme sattumalta  mielenkiintoiseen, rentoon  ja suureen tapaspaikkaan. Innostuimme molemmat omista teemoistamme. Kun mieheni jonotti tunnin hallin toisessa päässä ilmakuivattuja kinkkuja ja punaviiniä, jonotin tahollani oliiveja ja valkoviiniä. Tapastiskillä odotustani kevensi miespariskunta, jotka osoittivat toisilleen  hellyyttä ja rupattelivat myös orvon näköiselle ulkomaalaiselle naiselle.

Soitamme kotiin, anoppi kertoo vauvan itkeneen ja kaivanneen tissille. Äitini ennen lähtöä lohdutti meitä, että tuskin  lapset tällä välin ehtivät kuolla…

Käymme hotellilla hetken elpymässä. Mies nukkuu. Etsin illaksi ravintolaa kartalta ja suunnittelen maanantaille ostoskatuja.

Illan ravintola on matkaoppaassa erikseen mainittu. Top 10 listalla  numero 8. Kuulemma myös hyvää kasvisruokaa. Ravintola oli kuin esson baari. Mieheni syö veristä lihaa, minä vetistä kasvisruokaa. Mieheni juo sin cas ja minä con cas. Etsimme puolenyön aikaan lähikujilta kaakaota useasta paikasta- kurkkuni on kipeä.

Maanantaina ehdimme siirtää sängyt yhteen. Lähdemme ostoksille. Teen ostoksia parilla kympillä. Etsimiäni kenkiä en löydä. Kokoni on espanjalaisittain miesten kokoluokkaa, joten tyydyn katselemaan kauniita nahkasaapikkaita.

Paikallisessa laukkukaupassa tapahtuu parisuhdelomamme kohokohta. Huomaan tulleeni ryöstetyksi. Käsilaukku repsottaa auki ja lompakko on kateissa. Tunteet vellovat raivosta epätoivon kautta epäuskoon. Onneksi jätin passini hotellin tallelokeroon.

Kuoletan luottokortit heti ja lähdemme kävelemään keskustaa kohti. Eksymme ilotyttökadulle. Jälkikäteen luin, että kadusta varoitetaan naisia. Siellä ei kuulema pitäisi kävellä päivällä eikä illalla. Naistarjonta oli kirjavaa ja sutenöörit arvioivat tennareitani halveksuvan näköisesti. Puristan tyhjää käsilaukkua rintaani vasten ja hoputan miestäni. Häntä huvittaa. Illalla  hotellissa havahdun seuraavan aamun lähtöön. On pakattava, sähköpostit olisi luettava. Istun hotellin bisnestilassa yöllä ja luen ryhmäkokouksemme pöytäkirjaa. Olin ollut samalla hetkellä ryöstettävänä kun kollegat kokoustivat omistajapoliittisesta linjauksista. Pyysin Palace hotellin aulasta uutta huonekorttia varastetun tilalle. Portieeri katsoi meitä oudosti, emme kai sopineet atmosfrääriin.

Tallelokeromme huoneessa ei avaudu, enkä saa passiani ulos. Hälytämme avaajan keskellä yötä. Helpottaa, tämä loma on lopuillaan.

Aamiaisen jälkeen mieheni lähtee herrasmiehenä saattamaan minua kentälle. Toki kysäisee matkalla, voisinko viedä hänen likapyykkinsä jo Suomeen pestäväksi. Hänen olisi helpompi tulla torstaina vain repun kanssa.

Olen väsynyt. Kuulen, että välilasku on Tukholmassa. Minulla ei ole kruunuja eikä pankkikorttia. Mies antaa euroja, jos vaikka ehtisin ostaa kentältä puhelimeeni laturin unohtuneen tilalle. Ostin sen, se ei toiminut. Koitin koneessa ja Tukholmassa. Kotona reissun jälkeen toimi. Ehkä luojan tarkoitus oli, että synttärieni kunniaksi vietän parisuhdematkaa ilman puhelinta, rahaa ja puolisoa Kun epäoleellinen karsitaan, jäljelle jää kai vain rakkaus. Niin  jossain runossa sanotaan.

Jaloissani on rakkoja ja silmänalustani ovat mustat. Rentouttavalla lomalla on näihin osuutta. En ehtinyt ostaa tuliaisia lapsille tai hoitajille. Pääsin sentään kesärenkailla kotiin, vaikka Helsingissä oli jo mustaa jäätä.

Madrid on näkemisen arvoinen paikka. Matka kannattaa suunnitella hyvin ja nauttia kiireettömyydestä. Espanjassa on molemmille sukupuolille myös silmänruokaa tarjolla. Tummat ruskeasilmäiset miehet sihisevät kadulla, jos vastaan kävelee mieleinen ulkomaalainen nainen. Kuulemma paikallinen sovinistinen tapa. Suomalaisen miehen katse kääntyy tyylikkäiden espanjattarien perään. Jos mies ei uskalla kääntää päätään, silmien pupillien laajeneminen paljastaa vetovoimaisimmat tummat naaraat.

Olenko kyyninen, sarkastinen, pessimistinen, realistinen vai umpirehellinen? Positiivinen nainen olisi onnellisena lähettänyt kavereilleen tekstareita tai viestejä facebookiin: Terveisiä Madridin auringon alta. Mieheni toi minut tänne rentoutumaan. Istumme Plaza Majorilla ja syömme tapaksia ja juomme sangriaa. Katselemme ja aistimme monikulttuurista ilmapiiriä.

Matkan jälkeen on naisella ollut jälkipyykkien aika. Se on sisältänyt asiakirjojen haalimista, flunssaisten lasten hoitamista ja rästiin jääneitä poliittisia tehtäviä.

Mies palasi aikanaan ja piti yhteistä lomaamme erittäin onnistuneena.

Seuraava yhteinen lomamme voisi olla vaikka telttaretki. Pelkistettynä ja ekologisena vaihtoehtona houkutteleva. Paistaisimme maissia nuotiolla ja nukkuisimme yhteisessä makuupussissa kuutamoa katsellen ja metsän huminaa kuunnellen.

Mies voisi mennä  polkupyörällä. Minä voisin patikoida perässä ilman karttaa makuupussiamme kantaen. Mutta karhualueelle en lähde keskelle vuosisadan ukkosmyrskyä. Päivämäärä on siis jätettävä auki.