Elämää ja erotiikkaa

Havainnot ja arviot saksalaisen ja suomalaisen elämänmenon eroista ja yhtäläisyyksistä tekivät muutaman päivän loma/työmatkasta jälleen hyödyllisen ja nautittavan. Maailmalla liikkuessani usein tahallisesti ja tahattomasti arvioin asioita siten, että yritän miettiä mitä kulttuurit voisivat tarjota toisilleen. Mistä oppia, mistä koppia, milloin voi tyytyväisenä todeta olevansa ilolla suomalainen Suomessa…

Saksassa minua viehättää heidän upea järjestelmänsä jätteiden kierrätyksessä. Vielä silloin, kun tungimme tavarat Suomessa surutta samaan pönttöön oli saksalaisilla jo ihan omat systeeminsä. Kaduilla vieräkkäin olevat roskikset eri jätteille toimivat ja ihmiset todella laittavat roskansa oikeisiin astioihin. Rautatieasemalla odotellessani seurasin hetken saksalaisten roskakäyttäytymistä. Ja sanon, meillä on oppimista.

Autolla ajaminen ja myös patikointi on Saksassa tehty helpoksi. Tarkkuus ja pedanttius saa saksalaiset kyltittämään ja viitoittamaan tiensä ja kulkureittinsä niin hyvin, että oudossakin paikassa pärjää lähes ilman karttoja. Siitäkin on meillä oppimista. Jos esimerkiksi Lahteen tulee ”outona”, voi ilman karttaa paikkojen löytäminen olla hiukan haasteellista. Ihan vaikka se, mihin suuntaan lähteä rautatieasemalta keskustan löytääkseen. Tekemistä meille kuntapäättäjille ja viranhaltijoille. Katsellaan kotikulmia joskus hiukan uusin silmin, turistin näkökulmasta…

Saksassa vallitsee selkeästi yleinen tarkkuus ja järjestelmällisyys, joka negatiivisessa mielessä voi kääntyä jäykkyydeksi ja hitaudeksi. Rakenteiden säilyttäminen ja hierarkisuus on osa saksalaista identiteettiä. Omaa käyttäytymistä ollaan valmiita puolustamaan pitkään ja hartaasti.

Kaduilla ei näy ryyppääviä nuoria ja katolisen kasvatuksen jäljet ovat vahvana ilmassa. Kuitenkin jutussa on vahvaa kaksinaismoralismin sävyä, tarjolla on tarvittaessa mitä tahansa tavallisille tarkoille saksalaisille perheenisille. Tein iltakävelyn st.Paulin alueelle ja kuuluisalle Reeberbahnille. Järkyttävää katseltavaa on nuorien, koulutyttömäisesti toppaliiviin ja lippalakkiin pukeutuneiden nuorten tyttöjen röyhkeä kaupankäynti keskellä katua kaikille vastaantulijoille. Alueella tehdään bisnestä ja rajusti, sekä uteliaille ja kokeilunhaluisille turisteille ja paikallisille ”potilaille”. Laillinen, näkyvä seksibisnes ei todellakaan ole asia, jota Suomeen kannattaa tavoitella. Keskellä vilkkuvia valoja ja röyhkeiden sisäänheittäjien roikkuessa hihoissa mietin onnellisena suomalaista systeemiä, joka ei avoimesti ruoki eikä kannusta ihmisten kauppaamiseen. Suhteellisuuden taju keskellä kaaosta voi mennä helposti. Poliisit kävelevät rauhallisesti ja katselevat nuorten tyttöjen tarjouksia itsestään ja toisistaan. Vaikka ehkä jätteet menevät punaisten lyhtyjenkin kadulla  oikeisiin astioihin, kävelen mielummin roskaisella kadulla ja käyn iltakaakaolla rauhassa ilman fiilistä, että minua arvioidaan hinnan ja laadun suhteessa. Ihmisarvosta ja prostituutiosta, ilmiöistä ilmiöiden takana on monta tarinaa, niihin palannen vielä arvokeskustelun ja etiikan kannalta.

Michelin kirkko kilometrin etäisyydellä Reeberbanista tarjosi toisenlaisen valoilmiön iltakävelijälle. Baradoksaalisesti saksalaista.