Tietoisuutta muistisairauksista on lisättävä

Etenevä muistisairaus on kansantauti, joka edellyttää toimivia hoitoketjua ja lisääntyvää ymmärrystä sairaudesta koko yhteiskunnassa. THL:n mukaan Suomessa arvioidaan olevan yli 190 000 muistisairasta henkilöä ja on arvioitu, että muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain noin 14 500 henkilöä. Valtaosa sairastuneista on yli 80-vuotiaita, mutta myös työikäisistä (35—65-vuotiaista) yli 7000 henkilöllä on todettu etenevä muistisairaus. Pitkäaikaishoidossa olevista ikääntyneistä kolme neljästä sairastaa muistisairautta.

Muistisairaudet ovat monesti läheisillekin hankalia. Siksi omaisten aseman helpottaminen ja ymmärryksen lisääminen sairaudesta on oleellinen osa muistisairauden hoitoprosessia. Arkisen selviytymisen miettimisen lisäksi käydään usein läpi vaikeita tunteita. Kun esimerkiksi sairastunut ei enää tunne puolisoon tai lapsiaan, joutuu läheinen kokemaan ”kuoleman” ja ”eron” useampaankin kertaan. Kun mummoni ja äitini lakkasi tunnistamasta minut, oli se jopa raskaampi kokemus kuin itse kuolema. Paluu menneisyyteen, esimerkiksi lapsuuden maailmaan saattaa olla ainoa keino ylläpitää vuorovaikutusta.

Päijät-hämäläiset saavat muistisairauksiin hyvin apuja. Meillä on toimiva geriatrian poliklinikka Jalmarissa, jossa geriatrit, muistihoitajat ja muistikoordinaattorit työskentelevät. Muistipoliklinikalla on etäpisteitä alueen sotekeskuksissa. Pääosin sote-keskuksista osataan ohjata asiakas jatkotutkimuksiin. Alueella toimiva muistiyhdistys on osaltaan erinomainen tuki muistisairaille ja heidän omaisilleen. Palveluvalikkoa täydentäisi hyvin alueella vireillä oleva vanhusneuvola, josta vanhusneuvosto ja kokoomuksen aluevaltuustoryhmä on tehnyt aloitteita. Kun ensimmäiset muistisairauden oireet hiipivät arkeen, voisi myös vanhusneuvola osaltaan tukea ja antaa tietoa sekä sairastuneelle ja läheisille.

Vaikka meillä palvelut pääosin toimivat, muistisairaiden oikeudet eivät aina valitettavasti kokemukseni mukaan toteudu. Osin ongelmat ovat asenteellisia ja liittyvät välinpitämättömyyteen ja tietämättömyyteen tai resurssien puutteeseen. Muistisairaalla on asianmukaisen lääkehoidon lisäksi oikeus tulla kohdelluksi aikuisena ja arvostettuna. Hänellä on oikeus olla sellaisten ihmisten seurassa, jossa hän kokee turvaa ja luottamusta. Muistisairaalla on oikeus läheisyyteen ja olla oman elämänsä asiantuntija niin pitkään kuin se on mahdollista. Muistisairaalla on myös jakamaton oikeus kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu muistisairauksien ymmärtämiseen.

Eteneviin muistisairauksiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta varhainen diagnostiikka, tuki ja hoito ovat tärkeitä toimintakyvyn säilyttämiseksi. Sairastumisen todennäköisyyttä voidaan pienentää vaikuttamalla riskitekijöihin. Osaan muistisairauksien riskitekijöistä voimme jokainen vaikuttaa itsemme ja läheistemme parhaaksi. Muistin menettäminen on inhimillinen tragedia, mutta yhteiskunnassamme on oltava ihmisarvoinen tila myös niille, jotka unohtivat nimensä ja elämänsä kulun. Tunteet jäävät, kuten pienelle vastasyntyneelle. Hellyydelle on eniten tilausta silloin, kun ihminen itse ei pysty tarvettaan sanoittamaan.

Sari Niinistö (kok.) muistisairaiden läheinen ja eduskuntavaaliehdokas