Rahasta, vallasta ja motiiveista

Mondayna 11. Aprilta 2011

Kampanjabubjettini on ehkä Suomen suurimpia yksittäisen ehdokkaan budjetteja.

Olen tehnyt kampanjaa suurella sydämellä ja isolla työllä. Jos budjettiin lasketaan kampanjan vuoksi menetetyt palkkatulot ja useiden ihmisten vuoden intensiivinen työ – loppusummaa ei edes voi laskea. Miksi?

Kokoomuksen arvot ja niiden mahdollisuudet ovat hurmanneet minut. Ihmisiin voi pettyä, aatteeseen pitää ja kannattaa uskoa. Uskon unelmiin, toivoon ja siihen, että elämässä selviää pelaamatta.

En ole rikas, köyhä, vailla työtä tai koulutusta eikä valta minua houkuttele. En siis tarvitse eduskunnasta ”suojatyöpaikkaa.” Olen aina halunnut tehdä elämässä niitä asioita, joita sydän on ohjannut.. Sitä, mihin on intohimoa. Lähdin politiikkaan motiivinani maailmanparannus…Olen rakentanut elämäni politiikan ehdoilla ja tehnyt yhteisten asioiden parhaaksi paljon työtä, tuloksellisesti. Perheeni on joustanut äidin ”harrastuksen” takia paljon ja parissa vuodessa eri puolueiden taholta on osoitettu työtäni kohtaan kunnioitusta ja arvostusta ja tukijoita on yli puoluerajojen.

Minkä teen, teen sen kunnolla. Kun minut nimettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi, pidin sitä sekä arvostuksen osoituksena puolueelta ja mahdollisuutena saada rakkaista harrastuksista ammatti. En pidä puolinaisista ratkaisuista, en osaa olla asioissa vain hiukan mukana. Halusin satsata kampanjaan paljon, koska minusta on vaikea uskoa, että 4, 8 tai 12 vuoden kuluttua jaksaisin tehdä taas vuoden kampanjaa ja käyttää kymmeniä tuhansia rahaa. Palkkatyötäkin on joskus tehtävä Suomessa elääkseen ja politiikan kehäraakkeja on nähty tarpeeksi.

Olen tehnyt kampanjani osalta 2 strategista päätöstä.

Rahoitan itse kampanjani, onhan kyse minun työnhakuprosessistani. Tukea olen saanut muutoin sekä henkisesti ja konkreettisesti. Kun rahallisia sidoksia ei ole, en ole myös velkaa kenellekään. Voin tehdä arvoistani politiikkaa ja rehellisiä ratkaisuja kansalaisten parhaaksi ilman odotuksia rahoittajilta.  Pieniä yksityisiä lahjoituksia toki on tullut. Olen myynyt omaisuuttani ja myös lainaan rahaa. Vaalien jälkeen elämässä alkaa joko aika, jolloin voin tehdä kutsumustyötäni eli yhteisten asioiden hoitoa ja saan työnhakuun käyttämäni rahat vuosien kuluttua takaisin. Toinen vaihtoehto vaalituloksesta riippuen on se, että rahoitin mukavien ehdokaskollegoideni ja kokoomuksen kampanjaa ja palaan työhöni lääketeollisuuteen. Tällöin paikallispolitiikankin osalta täytyy tehdä ajankäytön määritys. En halua varastaa palkanmaksajaltani työaikaa enkä tehdä asioita vasemmalla kädellä. Siksi toivon, että saan kansalaisilta valtakirjan jatkaa politiikan kentässä kokopäivätoimisesti.

Toinen strateginen päätökseni oli, että en syötä /juota kansalaisia tai anna helppoja vaalilupauksia. Minua ei äänestetä tarjoamieni sirkushuvien takia tai viime hetkellä tekaistujen vaalisloganien vuoksi. Sari Niinistöä äänestetään siksi, että hän lupaa hoitaa yhteisiä asioitamme oman arvomaailmansa kautta parhaalla mahdollisella tavalla. Olen käyttänyt rahani ja aikani kampanjassa arvojeni ja sisältöjeni kertomisiin. En jaa kampoja, kyniä enkä muuta tavaraa. Jaan lehtiäni, esitteitä, kirjojani ja olen ihmisten tavattavissa ja valmiina kohtaamisiin – ja uskon, että tätä pelkistettyä työtä arvostetaan. Minä en jaksa uskoa, että äänestäjät ovat ostettavissa. Jos asiat ja ihminen eivät riitä – olen ymmärtänyt tehtäväni väärin.

Toivon talkoot eivät ole vielä ohi – viikon verran jatketaan työtä unelmien toteuttamiseksi ja kokoomuksen arvojen edistämiseksi. Sitten työ joko jatkuu entistä tehokkaammin kansalaisten valtakirjalla tai ehdokas Niinistö päivittää kalenterinsa liike-elämän ehdoille. I think about it tomorrow.

 

Avainsanat: