PhHyky ja mielenterveyden musta aukko

Mondayna 23. Septemberta 2019

Kärjistyneet päihde- ja mielenterveysongelmat ovat maakuntamme todellisuutta. Surullinen katukuva ja asukkaiden lisääntynyt turvattomuuden tunne mm. Lahden kaupungissa ovat vain ongelmien jäävuoren huippu. Ongelmat ovat erittäin laajat ja syvät ja paljolti pinnan alla. Kouluterveyskysely 2019 kertoo, että lapsilla ja nuorilla on psyykkisesti paha olla. Maakunnassamme päihde- ja huumeongelmat, itsemurhat, ennenaikaiset kuolemat, psyykkiset sairaudet ovat valtakunnallisesti vertaillen synkkää luettavaa.

Maakunnassa tehdään paljon työtä ennaltaehkäisyssä, ongelmiin puuttumisessa, hoitamisessa ja korjaamisessa. Toimintojen erillisyys, resurssien riittämättömyys ja kohtaamattomuus ovat kuitenkin tehokkaan verkostotoiminnan esteitä. Pikainen toimintojen kartoitus ja koordinointi on tarpeen. Meillä ei ole yhtään hetkeä eikä euroa hukattavaksi.

Poliisi kaipasi (Ess 23.9) lisää hoitoon-ohjausmahdollisuuksia. Poliisin työ sulattaa jäävuoren huippua kaupungilla on mahdoton, ellei palveluverkkomme sisällä mahdollisuuksia jatkotoimenpiteisiin.  PhHyky, alueemme päihde- ja mielenterveystyötä yhdessä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa järjestävä taho, on vaikeassa tilanteessa. Lastensuojelumenot ja erikoissairaanhoidon kysyntä mielenterveysongelmissa on kasvanut huimasti. Talousvaikeuksissa kamppailevat kunnat edellyttävät PhHykyltä jatkuvaa sopeutusta ja säästöjä- todellisuudessa kaiken ”ei-lakisääteisen” karsimista.  Käynnissä oleva yt-prosessi vähentää henkilöstöä ja tekee vaikeaksi uusien tulevaisuuden kannalta tuottavien toimintojen perustamisen tai kehittämisen. Kasvavan palvelutarpeen yhteydessä toteutettu sopeutus kätkee sisälleen enemmän kuin ”ylimääräisen hallinnon esimiehen” tai ”epäonnistuneen ict-hankinnan” eliminoimisen. Ess toimittaja ihmetteli taannoin: Tyhmempi voisi kysyä, miksi ihmeessä PhHykyn tulisi järjestää muuta kuin pelkät lakisääteiset palvelut? Viisaampi vastaa; Siksi, koska usein juuri ne ovat kaikkein vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat tavat vastata inhimillisiin tarpeisiin.

Nuorten tilanne on vaikeutunut ja mielenterveyshoidon perustasolla on musta aukko. Erikoissairaanhoidosta ei pystytä ohjaamaan jatkohoitoon. Hyvinvointiyhtymässä haaste on tiedossa ja strategiamme on matalan kynnyksen palvelujen kehittäminen. Koska lasten ja nuorten ongelmat sisältävät aina perhenäkökulman, pitäisi perheneuvola ja perheklinikkatoimintaa päästä kehittämään voimakkaasti. Tähän ei kuitenkaan nyt ole resursseja. Olemme pohtineet, voisiko esh siirtää resurssia perustasolle? Silloin esh on pahassa pulassa, koska sinne joutuvat tai pääsevät nuoret ovat aina vain huonommassa kunnossa. Nykytilanteessa voitaisiin kysyä ääneen, kenen vastuulla on päätös jättää hoitamatta?

PhHykyssä ei kuitenkaan näissä asioissa ole jääty tuleen makaamaan. Pieniä askelia koitetaan ottaa koko ajan asioiden parantamiseksi. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajia aletaan kouluttaa pikaterapiaan, päihdehoitajan vastaanotolle pääsee kaupunginsairaalaan ilman ajanvarausta ja kaikkien terveyspalvelujen käyttäjien kanssa otetaan päihdeasiat puheeksi, Huuma- ja Lape-hanke korostavat yhteisön, arjen ja perheen merkitystä ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Oikealla, tehokkaalla tavalla toteutettu terveydenhuolto on turvaamassa maakuntamme kilpailukykyä enemmän kuin osiensa summana. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaiken muutoksen ja kaiken politiikan perustana on realistinen arvio vallitsevasta tilanteesta. Talousosaamisen rinnalla edellytetään sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteossa myös substanssiosaamista, koska kannanotot ovat parhaimmillaankin yhtä hyviä kuin niiden perustana oleva tieto.

Mielenterveys on psyykkistä hyvinvointia ja riittävää sopeutumista ympäristöön. Ovatko kasvavat mielenterveys- ja päihdeongelmamme osoitus siitä, että somettava kilpailuyhteiskuntamme yksilöllisyyttä ja pärjäämistä korostavana yhteiskuntana on tullut eräällä tavalla psyykkisen kestokykynsä äärirajoille?

 

Avainsanat: