Muistatko?

Muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä palvelut koskettavat tällä hetkellä arviolta 1,6 miljoonan suomalaisen arkea. Kun väestö edelleen ikääntyy, tulevat toimivat palvelut yhä ajankohtaisemmaksi.Muistisairaiden ja omaishoitajien perusoikeuksia on kuitenkin puolustettava. Muistisairaus ei saa merkitä syrjäytymistä tai itsemääräämisoikeuden menettämistä. Suomessa muistisairaat on rajattu vammaisuuden ulkopuolelle ja oikeuksien toteutumisen kannalta tämä rajaus on merkittävä. Kuten europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on korostanut, YK:n vammaisten oikeuksia koskeva sopimus takaisi myös muistisairaille yhdenvertaisen kohtelun lain edessä ja vapauden epäinhimilliseltä kohtelulta. Muistisairaille nämä yhdenvertaisuuden tavoitteiden toteutuminen voisi merkitä vaikkapa omaishoitajien aseman ja teknologian parannuksia. Myös esteettömän ympäristön käsitettä tulisi laajentaa koskemaan myös muistisairaita. Infraratkaisut ja ympäristömme voivat tukea tai estää muistisairaan arjessa selviämistä.

Olemme tottuneet puhumaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, lasten oikeuksista, työelämän tasa-arvosta, naisten asemasta ja nuorten kuulemisesta. Huomattavasti vähemmän huomiota keskusteluissa on saanut ikäihmisten tasa-arvoinen asema yhteiskunnassamme. Kun fyysinen ja psyykkinen kunto laskee, on vaarana joutua syrjään, "mummoksi ja papaksi", jonka asiat ja aseman määrittelee paremmin joku muu kuin he itse.

Tasa-arvoa voidaan pitää ihmisoikeutena. Tasa-arvon saavuttaminen ei ole vain sitä, että kaikkia ryhmiä kohdellaan samalla tavalla. Se on sitä, että ryhmiä ja yksilöitä kohdellaan kunkin edellytysten mukaisesti. Yksilöiden asenteilla on paljon merkitystä. Rakenteet ja lainsäädäntö eivät automaattisesti johda tasa-arvoisiin tuloksiin kaikkien ikäryhmien, esimerkiksi muistisairaiden osalta. Tarvitaan sekä mahdollisuuksia ja niiden toteutumiseksi tavoitteellista toimintaa ja asennetta. Muistisairas ihminen on tahtova ja tunteva, vaikka ei aina tiedä, missä asuu ja kuka häntä hoitaa ja kenen puoleen tulisi kääntyä. Omaishoitaja on arvokkaan inhimillisen työn tekijä, jonka tarpeet ja jaksaminen on otettava vakavasti.

Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkonen korostaa, että sellainen kunta, jonka ympäristö ja palvelut toimivat muistisairaan ja omaisen kannalta sujuvasti, on todennäköisesti myös muille kuntalaisille hyvä paikka. Uskon, että muistisairaiden ja omaishoitajien aseman edistäminen parantaisi yhteiskunnassa ilmapiiriä myönteisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi ja vaikuttaisi myös taloudelliseen kehitykseen positiivisesti. Kuntalaisten aivoterveydestä huolehtiminen ja omaishoitajien jaksamisesta välittäminen on satsaus tulevaisuuteen. Arvokas vanhuus muistivammasta huolimatta on kaikkien perusoikeus.

Muistiliiton tiedotteen (6.2.2017) mukaan 94 % kansalaisista pitää vanhustenhuoltoa yhtenä kuntavaalien tärkeimpänä teemana. Helsingin sanomat oli tammikuussa tiedustellut puoluesihteereiltä puolueiden tärkeimpiä vaaliteemoja. Vain yksi puolue oli maininnut iäkkäät ihmiset. Äänestäjien toiveet ja puolueiden kärkiteemat eivät täsmää, todetaan tiedotteessa. Tätä kyselyä voi pitää jonkinlaisena asennemittarina tasa-arvon näkökulmasta. Asenteita on onneksi aina mahdollisuus muuttaa. Muistatko hänet, joka ei muista enää sinua?

Sari Niinistö, muistisairaan läheinen ja kaupunginvaltuutettu