Lapsen ensisijainen tarve on turvallisuus

Päättäjät päättävät niidenkin puolesta, joilla ei ole äänioikeutta eikä mahdollisuutta vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Valitettavan monet lapsia koskevat päätökset tehdään aikuisten ehdoilla. Lapsen kehityksellisiä tarpeita enemmän puhutaan vanhempien ja sukupuolten tasa-arvosta ja äitien oikeudesta valita tai henkilöstön eduista. Esimerkiksi päihdepolitiikka ratkaistaan enemmän liike-elämän ja aikuisten valinnanvapauden näkökulmasta kuin lapsien suojelun näkökulmista. Kun oppimistulokset ovat alkaneet heikentyä, voimme kysyä olemmeko osanneet hyödyntää lasten kehityksellisistä tarpeista olevaa tutkimustietoa oikealla tavalla hyödyksi esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa? Lapsen ensisijainen tarve on perusturva. Kun tämä tarve tyydyttyy, hän pystyy mm. oppimaan.

Asiaan on onneksi kiinnitetty huomiota ja nykyään puhutaankin lapsivaikutusten arvioinnista. MLL:n lasten oikeuksien asiantuntija Esa Iivonen korostaa, että pienten lasten turvallisuuden tunne rakentuu erityisesti läheissuhteissa ja perheessä sekä varhaiskasvatuksessa ja sen vertaissuhteissa. Mannerheimin lastensuojeluliiton eduskuntavaalitavoitteissa korostetaan sitä, että valtiovallan, hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksenteossa ja toiminnassa tulisi arvioida lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset. Lapsen edun ensisijaisuus tulisi kirjata kattavasti kaikkeen lapsia koskevaan ja heihin vaikuttavaan lainsäädäntöön. MLL tukee lapsiasiavaltuutetun ehdotusta, että lapsen edun ensisijaisuus kirjattaisiin perustuslain perusoikeussäännöksiin.

Yhteiskunnan lapsille tarjoamat ympäristöt pitää ennen kaikkea muodostaa sosiaalisesti turvallisiksi. Mahdollisuus osallistua ja toimia vertaisryhmässä ilman pelkoa tulla kiusatuksi tai jätetyksi ryhmän ulkopuolelle ovat sosiaalisen turvallisuuden kannalta keskeisiä tekijöitä. Lapsia ja nuoria on kuultava, heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään turvallisuudesta on selvitettävä ja kerättyä tietoa on hyödynnettävä päätöksenteossa. Turvallinen ja välittävä ympäristö kasvattaa empaattisia ihmisiä. Tämä tavoite pitää olla kirkkaana esillä, kun keskustelemme koulukiusaamisesta ja jengiväkivallasta.

Sivistys on toisten kanssa toimeen tulemista ja taitoa käyttää tietoa hyvään, sanoo professori Tuomas Heikkilä.  Jos jotakin tässä maailmassa tarvitaan enemmän niin empatiaa, hän toteaa. Panostamalla lapsien perusturvallisuuteen ja tunnetaitoihin, voisimme samalla ratkoa monia muita ongelmia. Meillä on jo kaikki tarvittava tieto, mutta yhteisymmärrys kenen näkökulmasta asioita tarkastelemme, puuttuu. Olisimme askeleen lähempänä, jos lisäisimme perustuslain 6.3 §:ään virke: ”Kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”.

Sari Niinistö (kok.) KM, terveydenhoitaja