Lapsella ja vanhuksella pitää olla subjektiivinen oikeus HYVÄÄN ja turvalliseen hoitoon. Lahdessakin on liian vähän lasten päivähoito ja vanhusten laitoshoitopaikkoja. Mielestäni meidän tulisi nostaa kuitenkin kotihoito suurempaan arvoon. Eriytämme liikaa. Lapset tarhaan, vanhukset vanhainkotiin jne. Kuitenkaan meillä ei ole taloudellisia resursseja tarjota subjektiivista oikeutta hyvään ”laitoshoitoon” kaikille.Ja onko aina todellakin lapsen ja vanhuksen etu ”päästä” hoitoon kodin ulkopuolelle? Perheellä pitää olla taloudelliset, päättäjien luomat resurssit huolehtia perheestään itsekin. Lasten kodinhoidontukea tulee korottaa ja ikärajaa sen maksamiselle nostaa. Samoin omaishoidontuki ja muu vanhukselle kotiin tarjottu apu tulisi olla enemmän sääntö kukin poikkeus.
Lapsella ja vanhuksella tulee olla subjektiivinen oikeus olla läheisten ihmisten ympäröimänä, tutussa ja turvalliseksi järjestetyssä ympäristössä.
Läheisen ihmisen lämpöä ei paraskaan hoitopaikka voi korvata.
Lapsen ja vanhuksen pitää saada valita se, missä ensimmäiset ja viimeiset elinvuotensa viettää.Taloudellisen pakon edessä valittu kodin ulkopuolinen hoito ei välttämättä ollenkaan ole se paras vaihtoehto.
Mummoni joutui terveyskeskukseen elämånsä viimeisiksi kuukausiksi. Hyvästä saamastaan hoidosta huolimatta hänen viimeisiksi sanoikseen jäi kuiskaus : KOTIIN. Tuttavani 4-vuotias lapsi kapinoi vuoropäiväkotiin viemistä vastaan; äiti, mikset sinä voi olla minun kanssani?
Aikuisen tehtävänä on kuulla ja nähdä sydämellään läheistensä tarpeet. Yksilön vapautta korostavassa sivistysvaltiossa hyvän, yksilön tarpeet huomioivan hoidon tulee olla mahdollista muuallakin kuin laitospaikoissa. Tarhoja ja vanhainkoteja tulee tietenkin olla ja joissakin tilanteissa ne ovatkin se paras ja ehkä ainoa vaihtoehto.
Sari Niinistö
|
Sari Niinistö |
|
|
|
