Lehtikirjoituksia 2010

Itä-Häme Saturdayna 16. Octoberta 2010

Kirkko arkivaatteissa

Kirkosta eroamiselle on erilaisia syitä. Tutkimusten mukaan yksi syy eroamiseen on kirkon yleiseen linjaan ja kannanottoihin liittyvät ristiriidat. Kirkko voidaan kokea joko liian liberaaliksi tai liian konservatiiviseksi. Kirkosta erotaan kuitenkin eniten siksi, että sillä ei koeta olevan merkitystä. Miksi välinpitämättömyys on saanut valtaa, siinä hyvä pohdinnan aihe. Miksi sitten kuulua kirkkoon ja vaikuttaa seurakunnassa?

Kaiken kansan kirkko uskaltaa kuunnella, keskustella, toimia, julistaa ja näyttää väriään. Osallistuminen ja osallistaminen ei tarkoita arvoista luopumista vaan arvojen konkretisoitumista. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin ja tarve myös uskoa johonkin. Kirkolla on iso merkitys arvoyhteisönä. Kirkko edustaa muuttuvassa maailmassa hetkellisyyden sijaan pysyvyyttä ja elämän syvällistä ulottuvuutta. Kirkon sanomalla on elämän mielekkyyttä ja tarkoitusta vahvistava merkitys.
Kirkko on tärkeä ihmiselle erityisesti silloin, kun se on lähellä arkea ja ihmisten elämää. Toimitukset, lapsi- ja nuorisotyö, diakoniatyö jne ovat sellaisia kirkon toimintoja, jotka löytävät paikkansa helposti yhteiskunnassa. Seurakunta tukee yhteiskunnan perusyksikköä kotia ja perhettä. Arjen kristillisyys puhuttaa monia.  Kirkon haaste on olla edelleen kontaktissa ihmisten arkeen. Kirkon tulee olla siellä missä seurakuntalaisetkin ovat. Vastuuta tulee jakaa kaikille seurakuntalaisille ja erilaisten ihmisten pitää mahtua samaan kirkkoon. Vastuu jakaminen lisää yhteisöllisyyttä. Seurakunta on yhteisö, jonka tulee kulkea kaikkien ihmisten rinnalla. Ei ohi, edellä eikä perässä. Kirkko on parhaimmillaan arkivaatteissa.

2010 tulee kuluneeksi 100 vuotta järjestäytyneen diakoniatyön alkamisesta Lahdessa. Diakonia on kristilliseen rakkauteen perustuvaa palvelua.  Diakoniatyötä tehdään seurakunnissa sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten voimin. Diakonia on ollut aloitteellinen monissa asioissa. Lähimmäisen rinnalla on kuljettu monenlaisissa askelissa. Arkea on jaettu yksinäisten, sairaiden, työttömien, perheiden, mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten, nälkäisten, henkistä tukea tarvitsevien ja monien muidenkin kansalaisten kanssa. Apua on ulotettu kansainvälisen diakonian keinoin myös maamme rajojen ulkopuolelle.

Diakonian pitkä ja moniulotteinen historia kirkon toiminnassa osoittaa mielestäni selkeästi, että kirkko on kykenevä jakamaan arkea kanssamme muulloinkin kuin juhlissa, toimituksissa ja saarnastuolissa. Kirkolla on yhteiskunnassamme arvokas rooli niin hengellisenä kotina kuin arjen elämässä. Siksi minä kuulun kirkkoon ja uskon, että kirkko säilyttää ja vahvistaa asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkolla ja sen edustamilla arvoilla on selkeä paikkansa. Lahdessa yhteiskunnallisen työn pastorina toiminut Kai Henttonen on todennut: ”Diakonian ei tarvitse miettiä sitä, minkälaista ylihuomisen diakonia on. Diakonian tarvitsee huolehtia siitä, minkälainen ylihuomisen maailma on.” Koko kirkon haaste on sama: Sen sijaan, että liikaa pohtisimme millainen kirkko on ylihuomenna, huolehditaan siitä, millainen maailmamme on ylihuomenna.