Lehtikirjoituksia 2011

Lasten päivähoitoa voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Se on varhaiskasvatusta eli suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jolla edistetään lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Päivähoito on lapselle myös hoitopaikka silloin, kun vanhemmat eivät voi huolehtia lapsestaan. Näiden näkökulmien yhteensovittaminen on useimmiten ongelmatonta. Kuitenkin päivähoidon tarkoitusta ja merkitystä perheiden ja lasten tukemisessa on syytä pohtia.

Päivähoito on saatava vastaamaan nykyistä paremmin lasten ja perheiden todellisia tarpeita. Joustavuutta hoitoaikoihin, ymmärrystä satunnaisen hoidon tarpeeseen ja yhtenäinen ohjaus valtakunnallisesti ympärivuorokautiseen hoitoon. Hoitopaikka tulee olla lasta ja perheen tarvetta varten, ei yhteiskunnallinen pakkorakenne. Työelämä on muuttunut ja monissa perheissä lasten hoidon tarve ei ajoitu päiväkodin henkilöstön kannalta säännöllisen työajan puitteisiin. Vuoro, ilta, yö ja epäsäännöllisen työn takia tarve virka-ajattomaan hoitoon kasvaa koko ajan. Päiväkotien ohjelma on suunniteltu niin, että oletusarvoisesti lapsi tulee aamulla ja lähtee  klo 16 -17. Vanhemman pitää voida tuoda lapsi hoitoon silloin kun lapselle hoitoa tarvitaan eikä päiväkodin rytmin mukaan.

Lapsen etu suurimmissa osassa perheitä on, että lapsi on vanhempiensa kanssa niin paljon kuin mahdollista. Päiväkotien toiminta pitäisi miettiä uudelleen siten, että päiväkotiin voisi viedä lapsen kellon ajasta riippumatta tarpeen mukaan ja päiväkotien ”aukioloajat” rakennetaan vastaamaan tarvetta . Päiväkotien henkilöstöltä joustavuus vaatii asenteiden uudistamista. Jos päivähoito olisi lähtökohtaisesti asiakaskeskeisempää, mahdollisuudet varhaiskasvatusnäkökulmaan voidaan kyllä säilyttää kellonajoista riippumatta. Joustoa on saatava lisää muihinkin kuin varsinaisiin vuoropäiväkoteihin. Olisi ideaalia ajatella, että pienten lasten vanhemmat tekevät säännöllistä, lyhyttä työpäivää…Kun, jos näin ei ole, ei työelämän muokkaamista voida aloittaa päiväkodin aikatauluista. Kyse on syvemmällä yhteiskunnassa vallitsevista käytännöistä.

Resurssit kunnissa ovat rajalliset. Kannatan päivähoidon subjektiivisen oikeuden purkamista niin, ettei lapsi ole automaattisesti ole oikeutettu päivähoitopaikkaan. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu lapsestaan. Julkisen varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea vanhempien vanhemmuutta ja lapsen kasvatusta. Päivähoito pitäisi kohdentaa tukemaan työelämässä toimivia vanhempia. Sosiaaliset perusteet tekevät tähän poikkeuksen. Päivähoito voi tarvittaessa olla myös lastensuojelullinen toimenpide.

Haluaisin tulevaisuudessa nähdä kunnissa uusia ratkaisuja hoito ja hoivatarpeiden ratkaisemiseksi eri ikäluokkien osalta. Yhteinen hoivakeskus taaperolle ja ikäihmisille toisi toivottua ja opettavaista vuorovaikutusta sukupolvien välille.Yhteinen ulkoilualue, lapset auttamassa vanhuksia tai laulamassa.Vanhukset kertomassa lapsille omista arvokkaista kokemuksistaan. Näitä kokeiluja on tehty, mutta luovuudelle on vielä paljon tilaa yhteiskunnassamme. ja palveluiden järjestämisessä.