Lehtikirjoituksia 2012

ess 5.9.2012 Thursdayna 6. Septemberta 2012

Ikäihmisellä on subjektiivinen oikeus saada tarvitsemansa apu

Thursdayna 6. Septemberta 2012

Vanhuspalvelulaista keskustellaan nyt laitoshoidon henkilöstömitoituksen ehdoilla. Jokainen meistä haluaa ikäihmisille hyvää hoitoa. Kyse on siitä, millä keinoilla lähdetään vastaamaan hyvän hoidon haasteeseen. Miten järjestää oikeudenmukaisesti ja talouden realiteetit huomioiden ikäihmisten asiat? Ongelmia vanhusten hoidossa on varmasti nyt ja tulevaisuudessakin. Palvelurakenteita on pakko muuttaa, jotta jokaisella ikäihmisillä olisi mahdollisuus tarvitsemaansa hoivaan.

 

Kunnallisvaalien lähestyessä SDP kiillottaa profiiliaan vaatimalla jäykkää mitoitusta ympärivuorokautiseen hoitoon. Ajatus laitosten hoitajamitoituksesta kirjattuna lakiin on periaatteessa hyvä, mutta toteuttaminen käytännössä voi johtaa ongelmiin. Laitoksissa on osa vanhuksista ja jos ennaltaehkäisevää työtä ja kotihoitoa olisi riittävästi, laitoshoidossa vanhuksia olisi vähemmän. On ymmärrettävä, että laitokset ovat erilaisia, potilaat erikuntoisia, hoitajat erilaisia. Tosiasia on, että vanhusten palveluihin pitää saada lisää rahaa ja resursseja. Resurssit on pystyttävä kuitenkin käyttämään niin, että erilaisissa palveluissa kaikki vanhukset saavat ihmisarvoisen ja hyvän kohtelun. Ikäihmiset ovat yksilöitä ja lähes jokainen ikäihminen haluaa asua kodissa tai kodinomaisessa ympäristössä loppuun asti jos se suinkin on mahdollista. Jos lisäresurssit osoitetaan laitosten henkilöstömitoituksen toteuttamiseen, painopiste vanhustenhoidossa siirtyy laitoshoitoon, jota Lahdessakin pyritään purkamaan valtakunnallisten suositusten mukaisesti.

 

Lahdessa meneillään olevan SOTE -2015 hankkeen tavoite on keskittyä ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Tuetaan kotona asumista, korvataan raskasta laitoshoitoa palveluasumisen ratkaisuilla, parannetaan hoitoketjujen toimintaa ja otetaan käyttöön valinnan vapautta tukevia palvelujen järjestämistapoja. Tavoitteena on myös selvittää palvelujen toiminnan kannalta optimaalinen henkilöstömitoitus, rakenne ja tilaratkaisut. Ennaltaehkäisyyn liittyviä hankkeita on useita ja seniorineuvolatoimintaan, geriatriseen keskukseen ja palvelusetelitoimintaan panostetaan. Lisäksi mm. perhehoitoa kehitellään. Tavoitteena on, että Lahdessa v.2015 mennessä 92% vanhuksista asuu kotona nykyisen vajaan 91% sijaan. Omaishoidon tukea 3% sijaan saisi 4-6%, tehostetun palveluasumisen piirissä 4,4% sijasta 6% ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa 5,2% sijaan 2%. Resursseja on rajallisesti ja taloudelliset sekä toiminnalliset haasteet ovat läsnä koko ajan niin vanhuksilla, toimijoilla sekä päättäjillä.

 

Suomessa on n.60000 omaishoitajaa, joiden hoidettava olisi laitoshoidossa ilman heidän työpanostaan. Satsaaminen omaishoitoon ja kotihoitoon ja palveluasumiseen on vähintään yhtä tärkeää kuin laitoshoidon henkilöstömitoitus. Lakiin hakattu mitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa voi aiheuttaa myös sen, että hoitajaminimistä tulee helposti maksimi silloinkin kun mitoitus on riittämätön vaikeasti sairaiden tai vammaisten hoidossa. Jos kunnille laitetaan lakisääteinen mitoitus, voidaan perustellusti kysyä myös sitä mistä saadaan ammattitaitoiset hoitajat? Vuoteen 2030 mennessä sosiaali- ja terveysalalle tarvittaisiin ilman henkilöstömitoituksiakin 90 000 työntekijää lisää.

 

Vanhuspalvelulain tärkein asia on ikäihmisen subjektiivinen oikeus hoivaan ja kuntoutukseen. Ikäihmiselle laadittavan palvelusuunnitelman ja yksilöllisen arvioinnin ja hoidon toteuttaminen on hyvä tavoite ja melkoinen haaste kunnissa toteutettavaksi. Resurssit on järjestettävä uudelleen ja valinnanvapautta kasvattava. Ikäihmisten asioita ei pidä alistaa kunnallisvaalien alla käytäväksi poliittiseksi kampanjaksi. Todellinen työ ikäihmisten tulevaisuuden turvaksi edellyttää pitkäjänteistä työtä, yhteistyötä ja yhteisymmärrystä valtakunnan tasolla ja kunnissa puoluekannasta riippumatta.

 

Avainsanat: