Lehtikirjoituksia 2016

ESS 7.11.2016 Mondayna 7. Novemberta 2016

Veroja vai vaikutusten arviointia?

Mondayna 7. Novemberta 2016

Vili Uusikallio kirjoitti 1.11, että kiinteistöveron korotuksen vaihtoehdot pysyvät piilossa. Poliitikot eivät löydä vaihtoehtoja veron korotukselle, vaikka osa ryhmistä veron korotusta vastustaakin. Kulujen lisääminen asumiseen ja yrittämiseen leikkaisi todella lahtelaisilta veronmaksajilta ostovoimaa ja uskon poliittiseen päätöksentekoon. On tosiasia, että tulomme ja menomme eivät ole tasapainossa ja kiinteistöveron korottaminen voisi tuoda hetkellisen helpotuksen talousahdinkoomme. Ratkaisu olisi kuitenkin sekä lyhytnäköinen että lisäksi täysin riittämätön keino todelliseen talouden järkeistämiseen. Meiltä puuttuu systemaattinen vaikuttavuuden arviointi kun mietimme taloutta korjaavia toimenpiteitä. Pyrimme pitämään menot ja tulot vuosittain raameissa välittämättä toimenpiteiden tulevaisuusvaikutuksista. Todellinen taloutta pitkällä aikavälillä tasapainottava tekijä ei ole verojen nostaminen tai ennaltaehkäisevän toiminnan supistaminen.

Avainseikka on palveluiden kehittäminen ja resurssien lisääminen oikeisiin kohtiin. Rakennemuutokset esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluissa ovat olleet puheissa jo vuosia, mutta konkreettinen toiminta odottaa edelleen toteutumista. Parin päihteiden tai mielenterveysongelmien takia elämänsä suunnan kadottaneen kuntalaisen palveluiden kustannukset voivat olla suuremmat, kuin mitä kiinteistöveron korotuksella saataisiin kerättyä. Siksi on tarpeellista todella miettiä, mitä ja miten vaikuttavia palveluita meillä on ja miten ne pitäisi suunnata. Säästäminen esimerkiksi pätevien sosiaalityöntekijöiden palkkauksessa saattaa aiheuttaa todella vakavia seurauksia ja kustannuksia lastensuojelun sektorilla. Sivistyspuolella koulutusta supistava vuosibudjetti tulee kostautumaan tulevaisuudessa. Koulutuksesta ei voida tinkiä. Maailma on muuttunut ja resurssien on vastattava realistisesti vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Opettajien ja kouluavustajien vähentäminen ei ole kestävä ratkaisu talousvaikeuksiimme.

Toinen keino on palveluiden kysynnän hillitseminen, palveluiden vähentäminen ja kuntalaisten oman vastuun kasvattaminen omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Toimintoja on keskitettävä, muutettava ja toimintatapoja tarkasteltava kriittisesti. Ainoa keino vähentää palveluiden kustannuksia tulevaisuudessa on se, että palveluiden tarve vähenee. Se vähenee vain siten, että jokainen meistä on valmis ponnistelemaan oman terveytensä edistämiseksi, toimeentulonsa turvaamiseksi, lähimmäisestä huolehtimiseksi.

Kaupungin tarpeettoman ja tuottamattoman omaisuuden realisointi on kolmas keino talouden korjaamiseksi. Kaupungissamme on turhia kiinteistöjä, joiden realisoinnilla ei tunnut olevan kiire, esimerkiksi Janhusen talo.

Neljäs keino on, että painopiste siirretään vapaaehtoisten toimien verottamiseen ja kuluttamisen verotukseen.

Viides, eettisesti tärkeä keino, on nykyisen johtamisjärjestelmän kriittinen tarkastelu ja purkaminen. Mitä lisäarvoa kuntalaisille on tullut vuosipalkkiollisten päättäjien myötä? Luottamustehtävä on luottamustehtävä. Kokouspalkkiot ymmärrän, mutta suuria vuosipalkkioita en ymmärrä. Varsinkaan jos palkat on itselle määritelty ja substanssit jäävät joskus, melko useinkin toissijaiseksi. Nykyisessä poliittisessa toiminnassa äänestäjillä ei valitettavasti ole kuluttajansuojaa. Olisi aika uudistaa poliittista järjestelmää, sen johtamista, paikkajakoja ja palkkioperusteita reippaasti. Uudistukseksi ei kelpaa eikä kuntalaisten etua ei paranna se että osalle päättäjistä maksetaan iso vuosipalkkio ja sen lisäksi vielä kokouspalkkioita. Nopeasti arvioiden palkkioista sivukuluineen kertyy hyvinkin 0,5miljoonaa ja vielä välilliset kulut lisäksi.

Sari Niinistö, kokoomuslaisten kansalaisryhmä, valtuustoryhmän vpj

Avainsanat: