Lehtikirjoituksia 2014

Uusi Lahti 27.8.2014 Wednesdayna 27. Augustta 2014

Oppimisen pakosta oppimisen mahdollistamiseen

Oppimisen pakosta oppimisen mahdollistamiseen

Wednesdayna 27. Augustta 2014

Krista Kiuru (sd) ja demarit on ajamassa innokkaasti oppivelvollisuusiän nostamista vuodella. Ajatus on lähtökohdiltaan kannatettava. Nuori saa peruskoulun jälkeen tiedot ja taidot, jotta hän löytäisi paikan työmarkkinoilla ja voisi olla osa osallistuvaa yhteisöä. Miksei kokoomuksessa, sivistyspuolueessa, ei ainoastaan taputeta asialle? Siksi, koska valittu keino on huono, jos oppivelvollisuuden nostamisella tavoitellaan syrjäytymisen estämistä. Koulutuspaikan saanut nuori ei sitä välttämättä arvosta vaan laiminlyö itseään tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta. Syrjäytyminen on monesti enemmän sosiaalista, osattomuutta, ulkopuolisuutta ja myös persoonallisuuteen ja yksilöön liittyvää ulosjäämistä. Se voi olla avuttomuutta, kyvyttömyyttä tarttua mahdollisuuksiin, välinpitämättömyyttä, joka johtaa päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen. Oleellista on sytyttää nuoressa intohimo ja motivaatio oppimiseen. Huonosti kouluun ja opiskeluun motivoituneen nuoren motivaatio ei parane sillä, että hänet pakotetaan tekemään asiaa, josta hän on jo aikaisemmin kieltäytynyt.

Oppivelvollisuusiän nostamiseen on varattu 15milj euroa. Todellisista kustannuksista on monenlaisia laskelmia ja nostamisen kustannukset todennäköisesti olisivat huomattavasi korkeammat. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan korkeintaan 14 % oppivelvollisuusiän noston kustannuksista kohdistuisi syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Kokoomus on sivistyspuolue ja sen arvoihin kuuluu heikoimmista huolehtiminen. Syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava, mutta mielestäni se on tehtävä yksilöt huomioiden eikä oppivelvollisuusiän nostamisen kaltaisilla patenttiratkaisuilla. Koko uudistus pitäisi kyseenalaistaa. Voitaisiinko rahat käyttää paljon tehokkaammin ja tehdä tehokkaampaa koulutuspolitiikkaa muilla tavoin?

Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut kantaa uudistukseen ja heitä kannattaakin kuunnella. OAJ korostaa sitä, että resurssit tulisi voida kohdentaa niille oppilaille jotka eniten tukea tarvitsevat ja eivät ole hakeneet tai päässeet toisen asteen koulutukseen. Perusopetuslain tavoitteisiin kuuluu kuuluu se, että nuoren pitää saavuttaa toisen asteen opintojen kelpoisuus.

Mitä merkitsisi oppimisen pakosta siirtyminen oppimisen mahdollistamiseen? Se tarkoittaa lapsen ja nuoren kasvatusta ja itsetunnon tukemista jo varhaisista vuosista alkaen. Se tarkoittaa koko koulutusjärjestelmän uudelleen arvioimista. Se tarkoittaa varhaista, yksilöllistä puuttumista lapsen ja nuoren elämässä. Se merkitsee etsivää nuorisotyötä, toimivaa oppilashuoltoa, perhetyötä ja perheiden tukemista. Se merkitsee tehokasta päihdetyötä ja kykyä katkaista välinpitämättömyyden ja rikollisuuden kierre nuoren elämässä. Käytännössä se on tarkoittaa riittävää määrää välittäviä aikuisia oikeissa nivelkohdissa nuoren elämässä. Se tarkoittaa opettajien ja kaikkien kasvattajien kouluttamista, pienempiä ryhmäkokoja opetukseen ja vanhempien ja kasvattajien saumatonta yhteistyötä. Näillä eväillä rakentuu oppivelvollisuusiän nostoa tehokkaampi turvaverkko syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Peter Johnson ja Pasi Sahlberg ottavat aiheeseen HS:ssä kantaa. Heidän mielestään näköalattoman koulutuspolitiikkamme sijaan tarvitsemme kokonaiskuvan suomalaisen peruskoulun nykytilasta ja vision sen rohkeasta uudistamisesta. Esitetty oppivelvollisuuden laajentaminen on koulumaailman isojen haasteiden rinnalla merkityksetöntä ja turhaa. Heidän mielipiteeseensä on helppo yhtyä.

Sari Niinistö (kok.)

Avainsanat: