Lakia voi muuttaa

Toivon, että keskustelu äänestyskäytäntöjen uudistamisesta ei tyrehdy toteamukseen, että lyijykynän lisäksi saa käyttää myös kuivamustekynää paperiseen lappuun numeroa piirtäessään. Esittäessäni 28.1 ESS mielipiteitäni vaalikäytännöistä kirjoitin niitä kuntalaisena, äänestäjänä ja vaalilautakunnan työskentelyyn osallistuneena. Tavoitteenani on kyseenalaistaa vanhanaikainen jäykkä käytäntö ja käynnistää keskustelu toiminnan kuntalaislähtöisyydestä. Keskusvaalilautakunnan vastine 1.2 on viranhaltijatekstiä, jossa todetaan vallitsevat käytännöt ja toiminnan lainmukaisuus. Tiedän, että käytäntöjä ohjaa vaalilaki. Lainmukainen ja järkevä/asiakaslähtöinen toiminta eivät aina ole yksi ja sama asia. Niin kauan kuin kyseinen lainsäädäntö on voimassa, toimimme lain ehdoilla. Lakeja voidaan kuitenkin muuttaa. En ole ainoa nykykäytäntöjä kyseenalaistava. Kannanottoni ydin oli, että nykyinen paperinen äänestyskäytäntö johtaa erilaisiin virhemahdollisuuksiin. Kun äänestyslapussa merkintä on epäselvä, lapusta puuttuu leima tai numero kellahtaa väärinpäin käytäntö osoittaa heikkoutensa. Sähköiseen tunnistukseen ja äänestämiseen siirtyminen säästäisi aikaa ja energiaa ja olisi turvallista äänestäjälle. Kannatan äänestämisessä kuntalaisen vapautta äänestyspaikkaa valitessa. Uudistuksia pitää katsoa avoimesti ja muutosta pidettävä mahdollisuutena vaikka suunnittelu ja siirtyminen tuntuisivatkin työläiltä. Vaalilautakuntien kokoonpanotkaan eivät lainmukaisuudesta huolimatta ole mielestäni kohdallaan, jos toisissa äänestyspaikoissa jonon takia ihmiset kääntyvät pois ja toisissa paikoissa istutaan päivää ilman äänestäjiä. Luulen ettei kuntalaista kiinnosta mitä puoluetta lautakunnissa istuvat edustavat, vaan se miten joustavasti kansalaisvelvollisuuden hoitaminen sujuu. Historian havina on joskus paikallaan, mutta vaalilain tarkastelu 2000-luvun hengessä on tarpeen