Kesää ja kärpäsiä

Vietin hektisen vuoden jälkeen perheeni kanssa pari viikkoa lomaa ennen juhannusta. Lomaan kuului irtiotto fyysisesti ja psyykkisesti politiikan kiemuroista. Juhannuspäivänä palattuani sähköpostissa roikkui satoja viestejä ja nippu lukemattomia lehtiä ja kirjeitä odotti avaajaansa. Ilokseni totesin maan hallituksen vihdoin muotoutuneen ja Lahden keskustan kehittymisen käynnistyneen. Kesäkuun kaupunginvaltuusto jäi matkan takia osaltani väliin ja edeltä käsin hieman harmitti, etten pääse ottamaan kantaa torialueen ja keskustan kehittämisen päätöksiin. Onneksi varavaltuutettu oli äänestyksissä kanssani samaa mieltä – Lahden keskustan on kehityttävä ja toriparkki Lahteen on enemmän kuin tarpeellinen. Siis – kukaan ei ole korvaamaton ;)

Viimeinen viikko kuntapolitiikan parissa ennen heinäkuun hiljaisuutta on käynnistynyt. Huomisen ohjelmaan kuuluu mm. palaveri Sibeliustalon toimitusjohtajan kanssa ja sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous. Kokouksen asialistalla on mm. seurantaraportti lastensuojelun tilanteesta ja vaikuttavuudesta alkuvuonna 2011. Vuoden alusta lastensuojelun organisaatio muuttui Lahdessa ja valtuuston tahdon mukaisesti saamme seurantaraportin puolivuosittain uuden mallin toimivuudesta. Kokouksessa valitsemme myös vanhusten palvelujen ja kuntoutuksen uuden vastuualuejohtajan ja käsittelemme muutamia valtuustoaloitteita.

Valtakunnan politiikan tasolla tämän päivän uutinen ess kotitalousvähennyksen leikkaamisesta on huono uutinen. Uskon, että vähennyksen leikkaaminen tulee lisäämään harmaata taloutta ja lisäämään työttömyyttä. Juuri kun suomalaiset ovat oppimassa pois luterilaisesta menttaliteetista     ” kaikki on tehtävä itse” otetaankin askel taaksepäin. On järkevää työllistää yrittäjiä ja maksaa myös itselleen ja perheelleen näin vapaa-aikaa. Perheemme on käyttänyt kotitalousvähennystä mm. kodin siivouksissa ja on ollut ilo työllistää ahkera naisyrittäjä. Samalla esimerkiksi minä olen saanut lisäaikaa politiikalle ja lapsille. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen aiheuttaa meidänkin perheessämme kriittisen uudelleen arvioinnin. Näin tapahtuu varmasti monissa suomalaisissa kodeissa. Omantunnon kysymykseksi sitten jää, tarttuuko itse mopin tai vasaran varteen vai maksaako pimeästi jollekin käteen. Kumpikaan vaihtoehto ei edistä elintärkeää pienyrittäjyyttä ja sen kannattavuutta Suomessa. Minä tartun joko moppiin tai käytän kuitillista yrittäjää. Se on minun kunniakysymykseni ja kannanottoni harmaaseen talouteen ja sen kannattamiseen. Jokainen pimeä euro on euro pois suomalaisesta yrittämisestä ja suomalaisten hyvinvoinnista.