Priorisoimalla kilpailukykyiseen hyvinvointiyhteiskuntaan

Wednesdayna 23. Septemberta 2009

Terveydenhuolto on Suomessa haasteiden edessä. Satsauksia tehdään ja on tehty, mutta oikeutettuina pidettyjen tarpeiden ja odotusten täyttäminen on vaikeaa.Taloudellinen taantuma on kärjistänyt tilannetta. Ikärakenne, kallis teknologia, henkilöstövaateet ja yhteiskunnan maksukyky ja -halu muodostavat haasteen, johon ensisijaistamisen on vastattava.

Priorisointia tapahtuu jatkuvasti, mutta ilman avointa keskustelua ja järjestelmällisyyttä.

Kunnissa joudutaan pohtimaan terveydenhuollon palveluja ja niiden järjestämistä. Päättäjät turvautuvat helposti juustohöyläykseen, jotta isoilta rakenneratkaisuilta ja muutoksilta vältyttäisiin.

Maksajan eli veronmaksajan ja kunnan pääintressi ei voi olla kustannusten minimointi. Tämä olisi helppo saavuttaa lakkauttamalla kaikki palvelut. Maksajan edun mukaista on, että palveluja tarjotaan ja ne ovat tuloksellisia. Maksajan velvollisuus on vaatia vaikuttavuutta, koska vaikuttamattomuus on epäeettistä.

Terveydenhuollon priorisointi perustuu aina joihinkin kriteereihin.Kaikkiin kriteereihin liittyy eettisiä ongelmia. Priorisoinnista puhuminen ei ole eettisesti vaarallista, sillä priorisoimattomuus ja piilokriteerit vasta mahdollistavatkin asioiden katoamista vallitseviin järjestelmiin.

Käytännössä terveydenhuollon toimista saatava odotettavissa oleva hyöty on yksi parhaista priorisointivälineistä, samoin vaikuttavuus. Mahdollisten uhkien torjuminen ja ennaltaehkäisy ovat myös hyviä välineitä, kun muistamme kustannusten katoamattomuuden lain -ennaltaehkäisyssä säästäminen siirtää kustannukset suurempina korjaavaan työhön.

Priorisointimetodina voidaan käyttää ikää, esimerkiksi lasten tai vanhusten asioiden korostamista päätöksenteossa. Ihmisen hyödyllisyys yhteiskunnalle esim. huippu-urheilijan  tehokas hoito voi tuntua asialliselta kriteeriltä. Toisaalta voidaan keskustella ihmisen syyllisyydestä oman hoitonsa tarpeeseen. Helpolta voi tuntua myös varallisuuden prioriteetti,  köyhyys voi toimia kriteerinä ja positiivisesta syrjinnästä voi tulla oikeudenmukaisuuden mittari.

Avointa priorisointia yritetään monesti välttää ja toiveena on, että yhteiskunta rahoittaisi terveydenhuoltoa suurin lisäsummin. Näin voitaisiin vaikea päätöksenteko hylätä tarpeettomana.

Näkemykseni on, että taloudellinen taantuma voi  kuitenkin toimia positiivisena mahdollisuutena ja pakottaa meidät tekemään vastuullista politiikkaa. Terveydenhuollon kanssa ei voida loputtomasti asettaa rinnakkain erilaisia yhteiskunnallisia toimintoja ja vertailla niitä itseisarvoisesti keskenään. Tiehankkeet, urheilu, kulttuuri, kehitysapu, maanpuolustus tai koulutus – terveydenhuollon arvoa ei voi aina verrata muihin sektoreihin. On epärealistista olettaa, että terveydenhuolto voi toimia yhteiskunnalta saadun avoimen shekin varassa. Aina tulee katto vastaan ja yritys siirtää huomattavia summia muilta alueilta terveydenhuoltoon johtaa kielteisiin seuraamuksiin ja lumipalloilmiöihin.

Terveydenhuollon priorisointi on näin ollen välttämätöntä inhimillisyyden, kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi hoidoissa. Tulevaisuudessa se on yhä näkyvämpi osa terveydenhuollon kehittämistä. Väestölliset, sosiaaliset ja teknologiset syyt tekevät priorisoinnin entistä tärkeämmäksi. Koettu niukkuus kun ei tule koskaan poistumaan terveydenhuollosta.Menot eivät kuitenkaan ole hyödytön kuluerä yhteiskunnalle. Ihmiset pystyvät toimivan terveydenhuollon avulla myös esimerkiksi tarttumaan työllistymismahdollisuuksiin ja elämään inhimillistä elämää. Se, jos mikä, elvyttää yhteiskuntaa sosiaalisesti ja taloudellisesti. Hallitusohjelmassamme mainitaan kilpailukyky useita kertoja. Hyvinvointivaltio on myös enemmän kuin maininnan arvoinen. Oikealla, tehokkaalla tavalla toteutettu terveydenhuolto on turvaamassa maamme kilpailukykyä enemmän kuin osiensa summana. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaiken muutoksen ja kaiken politiikan perustana on realistinen arvio elämästä ja vallitsevasta tilanteesta. Kannanotot ovat parhaimmillaankin yhtä hyviä kuin niiden perustana oleva tieto. Siitä kasvaa  inhimillinen välittämisen kulttuuri.