Hetkiä Hämeenlinnassa

Mondayna 5. Aprilta 2010

Pääsiäisenä pakkasimme  perheen autoon ja suunnistimme Hämeenlinnaan. Paikka on minulle rakas, vietinhän siellä elämäni ensimmäiset 18vuotta. Opiskelun perässä tulin Lahteen. Hämeenlinnaan sisältyy paljon muistoja. Aulangon kylpylä, jonne nyt menimme, ei nuoruusvuosinani ollut toiminnassa. Hämeenlinnalaisten uinti rajoittui uimahalliin mahdollisuuksiin ja uimarannoille kesäisin. Uimahalli oli minulle tärkeä paikka nuoruudessa. Se on edelleenkin samalla paikallaan lähellä linja-autoasemaa. Lukiovuosinani kävin hallilla lähes päivittäin. Kävelin Rinkelinkadulta hallille, kilometrin uintipyrähdys ja kotiin takaisin. Joskus mukana oli kavereita, monesti taitoin reissun yksin. Se oli tapani rentoutua koulutöistä. Aulangon kylpylä on todella ihanteellinen lapsiperheelle. Pienet lapset nauttivat lämpimistä allasvesistä. Kylpylä on sopivan pieni, lapset ovat helpommin hallittavissa kuin suuremmissa vesipuistoissa. Vietimme tällä kertaa riemukkaan kolmetuntisen kylpylässä uiden ja saunoen.

Kylpylän läheisyydessä on yksi Suomen ainutlaatuisimmista paikoista. Aulangon luonnonsuojelualue on hieno ja pysähdyttävä kokemus. Aulangon näkötorni täytti juuri 100 vuotta. Lapsuuden muistoihin kuuluvat pitkät portaat alas karhuluolaan. Pientä pelotti ja väsytti, lopputulos kannatti. Joutsenlammella pyöräiltiin ja ostettiin jätskiä kojusta, joka muuten edelleen on samalla paikalla. Sanoin lapsena paikkaa satumetsäksi. Sellaiselta se todella tuntuu vieläkin. Ja jännitystä paikoissa tuntui olevan myös omille lapsilleni. Aino kysyi useasti – mistä ne karhut kohta tulevat?

Aulankoon liittyy paljon myös liikunnallisia muistoja. Pariin kertaan osallistuin Aulanko-juoksuun paikallisissa hienoissa maisemissa. Ylioppilasjuhliani vietettiin Aulangon Heikkilässä ja abien iltapippalot juhlittiin Aulangon hotellilla.

Asuin lapsuuteni Parolantiellä ja nuoruuteni Rinkelinkadulla. Kouluni kävin Kaurialankouluissa ja noihin vuosiin liittyy paljon monenlaisia muistoja. Ihmisiä, asioita ja paikkoja. Tärkeitä paikkoja koulun lisäksi lapsuudessa minulle olivat erilaiset seurakunnan tilat. Poltinahon seurakuntakeskus, Rinkelinkadun kerhotilat….Kerhotiloissa kävin siskoni kanssa pyhäkoulua. Hauskoja muistoja liittyy myös siihen, että samaa pyhäkoulua kanssamme kävi Tarja Filatov.Samassa kerhotilassa kävin myöhemmin tyttökerhoa. Ylä-aste ikäisenä siirryin ohjaajaksi kerhoon ja kesäleireille. Vartio ja rippikoulun isostamiset kuuluivat myös olennaisesti nuoruuteeni.

Rinkelinmäen pelit näkyivät usein arjessamme siten, että kotipihasta oli vaikea päästä pois. Hpk oli tuolloin niin suosittu, että kapea kotikatumme oli enemmän kuin ahdas. Pari peliä kävin seuraamassa, mutta kodissamme ei koskaan ole paljon penkkiurheiltu. Yrittäminen on vaatinut paljon työtä ja liikunta oli paljolti hyötyliikuntaa. Isän kanssa kävin  ”apparalla” hiihtelemässä. Hauskoja muistoja liittyy  Ahveniston metsien polkuihin, mäkiin ja notkelmiin. Kavereiden kanssa siellä temmellettiin jalan, pyörillä tai pulkaillen.

Ahveniston urheilukeskus oli yksi lempipaikoistani. Uimarannalla vietettiin paljon aikaa. Paikkaan liittyy yksi pysähdyttävä muisto. Surullinen tapahtuma, joka päättyi onnellisesti. Pelastimme ystäväni kanssa pienen pojan hengen uimarannalla. Poika oli vajonnut lasten rannalla veden alle, menettänyt jo tajuntansa. Raahasimme pojan rantaan, juoksimme soittamaan apua. Sairaalahoidon jälkeen poika pelastui. Myöhemmin meidät kutsuttiin pojan kotiin kiitoskahville. Ne olivat isoja hetkiä pienille tytöille .Ja iso hetki se oli myös pojalle. ”Poika” oli jokin aika sitten kysellyt isältäni Hämeenlinnassa miten ”hengenpelastajatyttö” jakselee – ja isä oli kertonut kuulumisiani!Ahvenistolla kävin myös juoksemassa. .Kilometrin tai 2,7 kilometrin vaihtoehtoiset reitit tulivat teinille tutuiksi. Yhden kerran muistan erityisen hyvin. Äidinkielen kokeen vastaukset olivat tulleet. Laudaturina lähteneet aineeni tulivat magnana takaisin. Ainoa ehdoton tavoitteeni oli ollut nimenomaan äidinkielen laudatur. Nuoren kiukku oli valtava ja purin sen juoksemalla. 4 X 2,7km kovaa. Matka ei ollut pitkä, mutta tunnetila sellainen, että juoksu jäi mieleen. Sen jälkeen ei jaksanut olla enää vihainen, asiat suhteellistuivat.

Hämeen linna tuntui lapsena jännittävältä. Siellä liepeillä liikuttiin ja linnan kierrokset tuli tehtyä useaan kertaan.. Sisareni oli kesätöissä linnassa oppaana. Annen opastuksella käytiin kavereiden kanssa linnaan tutustumassa.

Hämeenlinnan kirkkoon liittyy elämäni monia muistoja. Siellä pääsin ripille, kävin muutenkin paljon kirkossa vanhempieni kanssa. Kauniissa kirkossa minut myös vihittiin ensimmäiseen parisuhteeseeni vuonna 1991. Häävieraitteni joukossa oli muuten jo silloin Lahden diakissa opettanut Terttu Pohjolainen. Hän esitti hauskan Kalevala-aiheisen runoelman, joka on pöytälaatikossani tallella. Silloin en todellakaan tiennyt, että 20 vuotta myöhemmin olemme Tertun kanssa Lahdessa Kokoomuksen valtuustoryhmässä kollegoina!

Kirkon naapurissa on Hämeenlinnan yksi nostalgisimmista ravintoloista. Piparkakkutalo. Siellä kävin lukiovuosina ystävien kanssa silloin tällöin pizzalla ja vanhempieni kanssa syömässä Paikka on edelleen suosittu ja yksi kauneimmista keskustan rakennuksista.

Tämä pääsiäismatka Hämeenlinnaan oli erityisen mukava. Pitkästä aikaa ei ollut kiire mihinkään. Ajoimme myös vanhan kotitalomme ohi. Vanhempani myivät sen juuri ja muuttivat Lahteen lähelle lapsenlapsiaan. Niin aika muuttuu ja elämä sen mukana. Muistot säilyvät.