Puheenvuoro talousarviovaltuustossa 4.12.2017

Mitä sinä teet kun henkilökohtainen taloudellinen tilanteesi on kireä? Jos velkaa on paljon ja hoidat ja elätät sekä isovanhempiasi ja lapsiasi. Rakennatko silloin huvimajan, ostatko veneen tai helikopterin? Vai keskitytkö yrittämään, huolehtimaan omasta ja lastesi terveydestä ja koulutuksesta ja työskentelet taukoamatta kehittääksesi ratkaisuja tulevaisuudesta selviämisen varalle? Mihin kehitysmaissa panostetaan silloin kun kyläyhteisöjä kehitetään? Vaikuttavinta on osallistaa ihmiset yhteisen kylän rakentamiseen, kaivojen tekemiseen, ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja koulutuksen mahdollistamiseen ja omaan yritteliäisyyteen. Emme onneksi elä kehitysmaassa, vaan hyvinvointivaltiossa ja Lahdessa. Jotakin yhteistä ehkä joka tapauksessa on löydettävissä sekä vertauksesta henkilökohtaiseen taloustilanteeseen että kehitysmaiden kasvupotentiaalin mahdollistamisesta.

Kohta 100 vuotta täyttävä Suomen hyvinvointivaltio rakentui kovalla työllä ja perusasioihin keskittymällä. Myös Lahti kasvaa kehittyy myös työllä ja yhteistyöllä, koulutukseen ja yrittämiseen keskittymällä. Hyvinvoinnin rakentuessa olemme kompastuneet yliholhoamiseen ja yhteiskunnan rakenteiden ensisijaisuuteen. Olemme nostaneet veroja ja velkaannumme kovaa vauhtia. Syyllistymme epärealistiseen taivaanrannan maalailuun ja haluamme olla yhtä aikaa kaikkea – kulttuuria, ympäristöä, liikuntaa, sotea, sivistystä, tiehankkeita, hankkeita, hankkeita ja hankkeita. Mistään ei osata tinkiä, kaikkeen on satsattavatta. Jos ei muuten, niin varmuuden vuoksi. Palataan juurille, ruohonjuuritasolle. Se ehkä helpottaa priorisoinnin tekemistä taloustilanteessamme Lahdessa. Käytämme veroeuroja ja meidän on huolehdittava perustehtävistä. Asettumalla perusasioiden äärelle voimme hyvällä syyllä kysyä itseltämme, mikä oikeasti on tärkeää? Hyviä, kauniita ja sinänsä kannatettavia hankkeita ja investointeja, elinvoiman kehittämistä ja viihtyisää voidaan ideoida loputtomasti. Ovatko kaikki toimikunnat, palaverit, hankkeet, projektit ja organisaatiorajat tarpeellisia ja toteutuuko saumaton yhteistyö koko kaupungin edun tavoittelemiseksi ilman päällekkäistä viranhaltijahöttöä ja poliittista peitsien kalistelua? Yksinkertainen on kauneinta ja parhaat ratkaisut ja toimintamallit, myös yhteistyö, syntyvät usein pakon edessä. Alustukseeni linkittäen kiinnitän huomiota muutamiin talousarviokirjan näkökohtiin:

Koulutus

Koulutuksesta huolehtiminen on avain hyvinvointiin ja korkea koulutustaso edistää sekä yksilön hyvinvointia, mutta myös yhteistä hyvää. Koulutus on avainten antamista ihmisille. Osaaminen lisää vastuuta ja valtaa, hyvinvointia ja innovaatioita. Siksi tiukimpienkin taloustilanteiden vallitessa koulutuksesta ei voi tinkiä. Matalan koulutustason Lahdessa koulutukseen panostaminen on erityisen tärkeää. Siksi sivistystoimen panokset mm. perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tason turvaamiseksi ovat tärkeitä.

Varhaiskasvatus

Lahdessa toteutetaan laadukasta päivähoitoa ja varhaiskasvatusta usean palveluntuottajan voimin. Nykyisellään kaikilla lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työ- tai muusta elämäntilanteesta. Talousarviokirjamme sisältää kuitenkin mielestäni eettisesti arveluttavan yksityiskohdan s.55.: ”Subjektiivinen päivähoito-oikeus laajenee 1.8 alk kokopäiväiseksi myös niiden lasten osalta joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona.” Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että kyseinen lause poistetaan talousarviokirjasta. Kyseessä on vastuunsiirto vanhemmilta yhteiskunnalle, eikä lasten etu, kuten tämän asian kannattajat korostavat. Aina vanhemmuus ei onnistu ja lapselle voi olla parempi olla päiväkodissa kuin kotona. Tällöin meillä jo nykyjärjestelmässäkin on mahdollisuus osa-aikaisen hoidon asemasta tarjota kokopäiväistä hoitoa. Näiden yksittäisten lasten tilanne ei voi kuitenkaan määritellä koko kaupungin käytäntöjä. Lasten tasa-arvoisuutta ei voi mitata kotoa poissa vietettyjen tuntien lukumäärällä. mm. Professori Keltikangas-Järvinenkin miettii: ”Jos kotona on yksivuotias tuttisuu konttaamassa, kannattaisi miettiä, mitä olisi se varhaiskasvatus, jota pieni tarvitsee, ja jota vanhemmat itse eivät voi hänelle antaa. Älyllinen rehellisyys on kuitenkin kova vaatimus asiassa, jossa liikkuu niin paljon tunteita, Uskomuksia sen sijaan on sitäkin enemmän. Pidetään itsestään selvänä, että pikkulapsen sosiaaliset taidot kehittyvät hyvään ja toivottuun suuntaan päiväkodin lapsiryhmässä. Kaupungissamme päivähoitopaikoista on pulaa. On voitava sitoutua siihen, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja perheet voivat valita itselleen sopivimman vaihtoehdon ja hoitopaikan. Jotta voimme jatkossakin turvata laadukkaan varhaiskasvatuksen kaikille sitä tarvitseville ongelmitta, emme voi lähteä palvelujen tarjonnassa subjektiivisten oikeuksien linjalle. Emmehän voi tarjota subjektiivisia oikeuksia myöskään kipeässä avun ja hoidon tarpeessa oleville ikäihmisille tai omaishoitajille. Palvelujen tarpeen arviointi on tarpeen kaikilla verovaroin kustannettavissa palveluissa.

Hyvinvointi, osallisuus, sosiaali- ja terveydenhuolto

Lahti ja hyvinvointikuntayhtymä ovat sitoutuneet yhdessä parantamaan lahtelaisten toimintakykyä ja terveyttä niin, että palveluiden tarve laskee. Hyvinvointiyhtymässä on otettu aimo harppaus peruspalveluiden vahvistamisen ja kehittämisen tiellä. Kuten alussa totesin, tiukkoina aikoina on keskityttävä perusasioihin, ennaltaehkäiseviin toimintoihin ja matalan kynnyksen työhön. Jotta kuntalaiset pärjäävät kotona yhä pidempään, on kotiin saatava myös apuja. Lahtelaisena kuntapäättäjänä on ollut ilo huomata, että Lahti tulee saamaan jatkossa parempia palveluita kustannustehokkaammin. Sote kasvaa, mutta ei kuntien rahoilla. Hyvinvointiyhtymän suunnitelmat palveluiden parantamiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi muualta kuin kunnasta on ihmeekseni herättänyt lahtelaisten päättäjien keskuudessa pelonsekaista kritiikkiä. Lahden maksuosuus on todellista tarvetta pienempi vaikka se on laskennallisesti noussutkin. Soten kasvu ja kehitys toteutuvat suurelta osin kasvurahoituksen turvin. Sote tuntuu usein lahtelaisittain pelottavalta ja hallitsemattomalta massalta. Soten päätösvalta on haluttu ulkoistaa yhtymälle, mutta kaikki tuntuvat kuitenkin tietävän tarkasti mitä siellä pitää tehdä ja kaikki osaavat ennustaa kuinka moni lahtelainen tulevana vuonna sairastuu. Hyvinvoinnin ja terveyden ja osallisuuden kehittäminen tuntuu Lahdessa supistuneen hyvinvointiyhtymän kritiikkiin ja yhtymän päätöksenteon virheiden etsimiseen. Tunnettu tosiasia on, että virheitä osoittelemalla voi peitellä samalla omia heikkouksiaan. Talousarviokirjassamme on hienoja tavoitteita osallisuuden ja hyvinvoinnin poikkihallinnolliselle yhteistyön lujittamiselle. Missä on konkretia ja millaista yhteistoimintaa on saatu rakennettua kunnan, hykyn, valtakunnan, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa? Tässä on selkeä rajapintojen uudistamisen tarve ja yhteistyössä on ainoa oikea voima. Lahden kaupungin ja hyvinvointiyhtymän toiminnan tulisi tähdätä yhteistyössä uudistamaan mm. palveluverkkoaan niin, että palveluita voitaisiin hankkia pieniltäkin palveluntuottajilta. Kiinteistöratkaisuita tulee tehdä elinkeinoelämän ja elinvoiman edistämiseksi. Hyvinvointipalvelut ja osallisuus ovat kiinteä osa alueemme kilpailukyvyn vahvistamisessa, jos asian oikein yhteistyössä oivallamme. Emme tarvitse yhtään ylimääräistä hallintoa tai byrokratiaa, seiniä tai toimikuntia hyvinvointiyhtymässä, mutta emme myöskään Lahden kaupungissa.

Elinvoima, kasvu ja yritteliäisyys

Lahden, kuten kaikkien yhteisöjen, elinmahdollisuudet ja kasvupotentiaali syntyvät ainoastaan yritteliäisyyden, vastuun ottamisen ja yritystoiminnan kautta. Lahdenkaan elinvoima ei muodostu museokeskuksen seinistä, kehätien pätkästä, toriparkista tai uudesta johtamisjärjestelmästä. Se muodostuu lahtelaisten motiivista yrittää ja toimia yhteisöllisesti. Pienten palveluyritysten rooli kaupungissamme voi olla merkittävä ja tähän meillä poliitikoillakin on mahdollisuus vaikuttaa. Haluammeko että kaikki tehdään ja tuotetaan julkisin varoin vai luotammeko kuntalaisten kykyyn tuottaa, valita ja käyttää yksityisiä palveluita? Palveluseteli on yksi esimerkki konkreettisesta välineestä elinvoiman kasvattamiseksi alueellamme. Tein aloitteen jo vuonna 2013 varhaiskasvatuksen palvelusetelin käyttöönotosta. On tultu vuoteen 2017 ja yhä asiasta kiistellään. On positiivista, että vihdoin asia on kirjattu talousarviokirjan osaksi ja on tunnistettu yli puoluerajojen valinnanvapauden ja elinvoiman kasvattamisen merkitys kaupungissamme. Myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sektorilla yritystoimintakumppanuudet voivat luoda alueellemme merkittävää lisäarvoa. Kun kuntalaiset pääsevät valitsemaan joustavimman ja laadukkaimman palvelun, valinnanvapaus kilpailuttaa silloin jähmeät kunnalliset rakenteemme.