Politiikkaa ja populismia

Mitä on politiikka ja populismi? Olen miettinyt teemoja ja pysähdyin hetkeksi asian äärelle.Politiikan käsitteen määrittelystä ei ole yhteisymmärrystä. Yleiskielessä politiikka on johonkin kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, tai yhteiskunnallisiin asioihin ja  hoidetaan niitä.^] Usein sanaa käytetään puolueiden toiminnasta.Yhden käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja  siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Politiikka on myös määritelty ”eturistiriidaksi päämääristä”. Politiikan tutkija Kari Palonen on todennut politiikkaa olevan siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.

Politiikan käsite voidaan  ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet, perinteisesti puhutaan yhteisten asioiden hoitamisesta.

Mitä sitten on populismi, termi joka usein liitetään poliittiseen toimintaan? Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon varsinkin kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävä poliittista toimintaa. Populismi voidaan myös käsittää aatteena, joka korostaa ihmisarvoa ja demokratiaa.  Mielestäni populismin voi mieltää monella tavalla. Ensinnäkin, se joka moittii toista populistiksi, asettuu itse elitistiseen rooliin. Siksi sanaa tulee käyttää harkiten muiden toimintaa arvioidessa.

Useimmiten populistin leiman saaneet henkilöt ja heidän mielipiteensä joutuvat romukoppaan  ennen kuin niiden lähtökohtia ja sisältöjä on ehditty ja tai haluttu kriittisesti tai objektiiviseksi arvioida. Toisaalta populisti voi näyttäytyä joillekin uskottavana yhden asian asiantuntijana. Populismin  leiman saatuaan asia tai henkilö voi jäädä  yksin .Tai hän onnistuu keräämään kannattajia ympärilleen, varsinkin jos teema on helppo ja julkisuushakuinen. Kaikki haluavat olla ”voittajan” puolella. Kaikissa populistisissa ajatuksissa on yleensä jokin terve lähtökohta. Usein vain henkilökohtaiset tai poliittiset intressit värittävät ne yksioikoisuuden, fanatismin tai yksinkertaistamisen  muottiin.

Populisti, populismi kannattaa usein osaoptimointia. Syyt ovat inhimillisiä, jokaisella meistä on subjektiivinen lähestymistapa ja itsensä täydellinen ulkoistaminen  on vaikeaa tai mahdotonta. Aina sitä ei edes haluta – halutaan nähdä asiat yksilön tai yksikön parhaan kautta ja suljetaan silmät ympäröivältä todellisuudelta. Syy voi olla myös poliittinen peli, osatotuuden kertominen ja osan kertomatta jättäminen ei sinänsä ole valehtelua , mutta tiedostetusta tai tiedostamattomasta peittelystä voi kerätä irtopisteitä niin halutessaan ja siinä onnistuessaan.

Taustalla voi olla  tunnetta,  tietoa, vallanhalua,  halua  ottaa kantaa ja vastata äänestäjien viesteihin. Vastuun siirto itsensä ulkopuolelle tai toisen likaaminen tai syyllistys takaavat hetkeksi rauhan omassa populismin pesässä. Yksityiskohtiin ja niiden esillä pitämiseen on myös helppo paeta kokonaisuuksien hallintaa. Politiikassa mielestäni suurinta vastuun ottamista on se, että  hankkimansa tiedon perusteella osaa sijoittaa kuntalaisilta ja ympäriltä tulevat viestit ja asiat oikeaan viitekehykseen ja mittasuhteisiin. Sen pitäisi olla tavoite, jos politiikka käsitetään yhteisten asioiden hoitamisena. Eturistiriitamääritteen kautta ymmärrettynä tietoinen populismi on osa politiikkaa. Yksityiskohtien näkökulmista katsottuna kaikki toiminnot saadaan näyttämään pyhiltä ja koskemattomilta, periaatteellisilta ja itseoikeutetuilta. Jos asioita pyrkii katsomaan kaukaa ja  pitkälle, tulevien sukupolvien  ja yleisten tosiasioiden kannalta, asiat näyttäytyvät paljon moniulotteisimpina.

Populismi liittyy myös poliittiseen peliin, jota pelaamalla yritetään pitää oma maali tyhjänä.

Nollapelikin voi olla  parempi kuin vierasvoitto, tuloksista riippumatta. Kun poliittisessa pelissä populismia käytetään aseena, vaikeutuu vastuullinen päätöksenteko. Tosiasiat alkavat hämärtyä joko ajankäytöllisistä tai tunnesyistä. Henkilökohtaisten reviirien puolustaminen ja tasapainoilu erilaisten poliittisten ryhmien ja kuntalaisten edun välillä voi käydä ajoittain sietämättömäksi..Asioita on niin paljon, että pelille ei pitäisi olla aikaa, kun tavoitteena on vastuullinen päätöksenteko. Aidostikin hyvää tarkoittavat ajatukset ja esitykset voidaan leimata populistisiksi, jos halutaan estää niiden eteneminen poliittisen pelin näkökulmasta. Päätöksentekijöiden kannattaisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miksi lähdin mukaan? Kaikilla on ainakin lähtöruudussa ollut aiheesta jokin käsitys. Siihen alkukosketukseen käsiksi pääseminen voisi helpottaa toimintansa arviointia  ja helpottaa työskentelyä yhteisen hyvän eduksi.

Kannanotot ovat parhaimmillaankin yhtä painavia kun niiden perustana oleva tieto. Poliitikkojen tärkeänä roolina on mielestäni olla kuntalaisten mielipideiden  suodattimena ja rakentaa viesteistä mielikuva, joka ohjaa pitkäjänteiseen työhön kokonaisuuksien parantamiseksi .Kuntatalouden realiteettien tiedostaminen on avainasemassa silloin, kun keskustellaan esim. palveluista. Jotta aitoa keskustelua voisi syntyä, asioiden painoarvo myös kustannustasolla tulisi tiedostaa. Kunnissa kaivataan arvokeskustelua ja avointa keskustelua priorisoinnista. Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen kuntasektorilla pitäisi kasvaa ilman poliittisen pelin ja populismin taakkaa. Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaan ja kangistuneen.

Kunnissa tehtyjen toimien tuloksellisuuden arvionti on suuri haaste. Sen kehittämiseen tarvitaan paljon poliittista tahtoa ja positiivista yhteistyötä viranhaltijoiden kanssa. 

Kunnisssa  osaltaan asenteelliset ja poliittiset kipupisteet estävät arviointia.

Yhteisten asioiden hoitaminen edellyttää kriittistä arviointia, ennen kaikkea matkaa omaan arvomaailmaansa ja omiin poliittisiin motiiveihinsa.