Pakkasen puolella

En aio kehua kaunista talvimaisemaa tai hiihtokelejä...Säästän sinut kliseiltä. Nyt on kylmä, suomalaisellekin liian kylmä. Todisteena siitä liikkumattomaksi jäätynyt dieselauto ja valkoisiksi paleltuneet posket pulkkamäessä.... Minä ainakin kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävät vähemmän extremestä säästä, on se sitten kylmän tai kuuman puolella. Synkkä syksy viileine tuulineen ei harmita, kolea kevät ei harmita...pitkähihaista vaan päälle ja menoksi. Kuuma, kostea, hikinen tai kylmä, jäinen ja jäädyttävä eivät ole mun juttuja. Elämä jotenkin kangistuu kummassakin tilanteessa. Ihmiset poteroituvat johonkin nurkkiinsa värjöttelemään ja huohottamaan ja säätilasta tulee yleinen keskustelun aihe. Small talkina ei muuta sallitakaan, jos sää on poikkeuksellisen kylmä tai kuuma...huoh. Koita siinä nyt puhua naapurille päivänpolitiikkaa kun ollaan ahtauduttu kerrospukeutuneina samaan hissiin. Tai koita Thaimaan lomalla puhua matkakumppanille henkeviä sen sijaan että kysyt tuleeko colaan jäitä...ei onnistu, koska ihmisen koneet eli aivot eivät toimi äärisääoloissa samoin kuin muuten. Olen miettinyt myös sitä, onko suomalaisen elämäntavan muna vai kana tämä sääolosuhde. Pitää olla monia koteja, toinen mielellään rannalla, toiseen voi erityisesti mennä eristyksiin erityisillä sääoloilla...Vai luoko säätila meistä poterokansaa, joka lämmittää kieltään keskikaljassa saadakseen muutakin kuin sääkontakteja.

Who know, but..odotan ja otan kevättä rintaan, puolivillaista kesää ja resuista syksyä. Sieltä ne sateineen tulevat vääjäämättä. Mielummin kastun kokousmatkalla sateessa kun kerrospukeutumisesta huolimatta palellutan naamani matkalla kaupungintalolle. Sitä paitsi kaikki muut kengät paitsi huopatossut ovat näillä keleillä liian kylmiä. Sanokaa mitä vaan, mutta tosi on. Ja nyt villasukat jalkaan.