Päivä eläinlääkärin kanssa

Kun kokoomuksen naisehdokkaita haastettiin tutustumaan naisvaltaiseen palvelualaan, halusin seurata ja haastatella eläinlääkäriä hänen työssään. Anna-Mari Heikinheimo on 38-vuotias eläinlääketieteentohtori, joka on yliopistolla yliopistonlehtorina ja tutkijatohtorina- ja tekee sivutoimisena kliinistä työtä, päivystyksiä kunnaneläinlääkärinä Etelä-Suomessa. Yhteisen päivän vietimme Hämeenlinnassa kissatalo Kattilassa.

Viime vuosina yli 90 % sekä alalle hakeneista että hyväksytyistä on ollut naisia. Eläinlääketieteellinen ala on ollut aina 70-luvulle asti hyvin voimakkaasti miesten ammatti. Sukupuolijakauma on kuitenkin viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti muuttunut, kuten monilla muilla akateemisilla aloilla

Eläinlääkärin työ on vaihtelevaa ja jokainen päivä on erilainen ja haastava. Onnistumisen kokemukset kantavat ja auttavat jaksamaan. Työ on palkitsevaa, joskin myös ajoittain raskasta. Pitkäjänteisyys ja asiakaspalveluhenkisyys ovat ominaisuuksia, joita naisvaltaisen alan edustajat eläinlääkärit tarvitsevat. Ammattitaidon ylläpitäminen ja jatkuva kouluttautuminen kuuluvat työhön ja ovat osa ammattietiikkaa. Yleinen mielikuva eläinlääkärin ammatista on, että se on selkeästi kutsumusammatti. Kutsumus on naisilla usein yleisempi syy hakeutua opiskelemaan lääketiedettä kuin miehillä. Kuva "hoiva-ammatista" on silti vääristynyt kuva. Ala on monipuolisuudessaan sopiva yhtä lailla miehille. Suuntautumis- ja erikoistumisvaihtoehtoja on monia ja etenemismahdollisuudet monipuoliset. Eläinlääkärin ammatti on yksi parhaiten työllistetyistä. Siten työllisyysnäkymät on hyvät.Eläinlääkärin ammatissa kuvitellaan usein tarvittavan vain hoivataitoja ja eläinrakkautta. Niitä ominaisuuksia ei voi sivuuttaa, jos haluaa tehdä kliinistä työtä. Silti vähintäänkin yhtä paljon tarvitaan muita taitoja: hyvää koulumenestystä, vahvoja johtajataitoja sekä usein myös kykyä toimimaan liikeasioissa. Näihin kaikkiin ominaisuuksiin panostetaan myös eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetuksessa.

Eläinlääkärit huolehtivat eläinten terveyden- ja sairaanhoidosta, eläinsuojelusta ja tarttuvien eläintautien vastustamistyöstä. Lisäksi he vastaavat elintarvikevalvontaan liittyvistä tehtävistä. Siten eläinlääkärin työhön liittyy eläinten lisäksi myös vahvasti ihmisten terveydestä huolehtiminen.
Eläinlääkäreitä työskentelee kuntien, valtion, yliopistojen ja teollisuuden palveluksessa.
Työ vaatii kykyä tulla toimeen eläinten ja ihmisten kanssa, nopeaa omaksumiskykyä, päätöksentekoa, vastuunkantoa ja stressinsietoa. Työtehtävistä riippuen työ voi olla myös fyysisesti raskasta. Pitkät autolla ajomatkat ja hankalat työskentelyolosuhteet rasittavat esimerkiksi kunnaneläinlääkäreitä.

Naiset ovat perinteisesti hakeutuneet hoiva-ammatteihin. Eläinten hoitaminen tuntuu myös naisistuvan. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Tärkeintä lienee, että työn tekijä on motivoitunut ja tuntee olevansa oikealla alalla. Kun tänään olin mukana Anna-Marin työssä, totesin hänen toiminnassaan yhdistyvän hienolla tavalla motivaatio, eläinrakkaus, ammattitaito ja etiikka, nopea toimintavalmius ja reagointikyky.