Naisen paikka

Fridayna 30. Aprilta 2010

Kysymys tasa-arvosta ja sen toteutumisesta läpäisee koko yhteiskunnan. Tasa-arvo asetetaan usein kysymykseksi naisten ja miesten välille. Tasa-arvo mahdollistaa oikeudet ja mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja henkilökohtaisten valintojen tekemiseen. Lainsäädännön tehtäväna on määritellä minimivaatimukset tasa-arvon mahdollistamiseksi, loppu on kiinni omista asenteistamme.Tasa-arvon toteutumista voidaan arvioida arjessamme työelämässä, perheessä, poliittisilla, sosiaalisilla, taloudellisilla, hallinnollisilla, kulttuurisilla ja uskonnollisilla areenoilla. Osallistumisen, vaikuttamisen, päätöksenteon ja palvelujen saatavuuden rakenteet kertovat ympärillämme tasa-arvon toteutumisesta.

Politiikassa naisia on yhä vähemmistö. Taustalla ovat sekä naisten omat ja miesten asenteet naisen paikasta.Vaikuttamiseen tarvitaan vahva oma tahto ja ympäröivän yhteisön antama mahdollisuus.Suomessa naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden vuonna 1906 ja samalla valittiin Suomen eduskuntaan maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Euroopan maista Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971 .

1960- luvulla puhuttiin naisista Suomessakin politiikan tulokkaina, aloittelijoina. Naiset ovat kuitenkin aina osallistuneet  hyvinvointivaltion rakentamiseen. Lasten kasvattamisessa, järjestötoiminnassa, yhdistyksissä, vapaa-ehtoistyössä ja muussa kansakuntaa rakentavassa arvokkaassa työssä naiset ovat olleet avainasemassa. Naisten toiminta nousee usein vastaamaan arkipäivän haasteisiin. Naisia kiinnostavat lasten asema, työelämän rakenteet, sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus ja sivistysasiat. Eettinen ja moraalinen pohdinta on myös usein esillä naisten toiminnassa.Talous- ja ulkopolitiikan saroilla naisia on vähemmän, mutta määrä kasvaa koko ajan.

Naisten vaikuttaminen on ollut ja on tulevaisuudessakin paljon myös puoluekeskeisen politiikan ulkopuolella . Poliiittisten päättäjien haasteena on, miten tämä vaikuttaminen integroidaan osaksi päätöksentekoa. Äänestysprosenttien perusteella voidaan todeta, ettei edustuksellinen demokratia yksin pysty välittämään kansalaisten viestejä päätöksentekoon.

Sukupuolten välistä tasa-arvoa on Suomessa edistetty erilaisin ohjelmin vuosikymmenten ajan. Julkilausutuista tavoitteista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Naisille on selvästi paikka poliittisessa päätöksenteossa. Nykyisessä eduskunnassa naisia on vähemmän kuin miehiä, samoin on kunnallispoliitikan sektorilla. Kysymys ei ole siitä, ettei naisilla olisi mielipiteitä ja kykyjä. Kyse on asenteista ja ajasta.. Kyse on myös arvoista, jotka yhteiskunnassa koetaan tärkeäksi. Valtio ei ole ottanut koskaan automaattisesti naisten etuja huomioon, vaan usein muutosten edestä on pitänyt tehdä paljon työtä. Kun esimerkiksi sairausvakuutus ja kansaneläkejärjestelmät luotiin toisen maailmansodan jälkeen, hallituksessa olevat naiset saivat ne kattamaan myös palkattomia, jotka tuolloin olivat usein juuri naisia. Työelämässä palkkauskysymykset eivät edelleenkään toteudu aina tasa-arvon näkökulmasta.

Tasa-arvo on voimakkaasti myös yksilöllinen ja koettu asia. Toiselle hyväksyttävä on toiselle loukkaava. Sukupuolten välinen erilaisuus on nähtävä rikkautena, silloin kun erilaisuus toteutuu yksilön valinnan mahdollisuuksien kautta .Sukupuolta suurempi rajoitin tasa-arvokysymyksessa on usein ihmisenä olemisen kysymys. Naisen vaikuttamisen paikka on siellä, missä hänen sydämensä on.