Lihatiskissä

Sundayna 15. Aprilta 2012

Lihan määrä ostoskasseissa ja suomalaisten vyötäröillä.lisääntyvät. Erilaisten ruokavalioiden ja dieettien ja niihin uskovien määrä kasvaa myös tasaisesti. Joku välttää hiilihydraatteja, toinen syö pelkkiä kananmunia. Yksi jättää rasvat ja toinen haluaa pompottaa syömättömyyskuureilla painoaan ylös ja alas. Joku uskoo pelkän proteiinin syömisen muuttavan kroppansa tiukaksi lihaksi ja terveytensä optimaaliseksi. Mihin on kadonnut maalaisjärki syömisestä?

Suomalaiset syövät nyt ennätyksellisen paljon lihaa. Lihan kulutus on kolminkertaistunut 60 vuodessa. Kuollut kaveri lautasella on suomalaisten hemmotteluruokien ykköslistalla. Näin silti, vaikka eläinrasvojen epäterveellisyys on tiedetty pitkään. Eettiset ja ekologisetkin ongelmat liittyvät runsaaseen lihan kulutukseen, mutta se tieto ei juuri kulutukseen ole vaikuttanut. Karppaajilla on erityinen usko eläinproteiinin tiukentavaan ja terveydelliseen hyvään. Kuinkahan kauan maailmassa rattaat pyörisivät jos kaikki karppaisivat?

Samaan aikaan lihavuus ja ylipaino ovat Suomessa merkittävä ongelma. Olemme kärkisijoilla maailman lihavuustilastoissa ja elintasosairaudet saavat meidät ahkerat ruokavalioiden kannattajat  toimintakyvyttömiksi. Samaan aikaan usko erilaisiin ihmedieetteihin ja sanansaattajiin kasvaa. Elintason kohoaminen on tuonut tullessaan ongelmia, joita aiemmilla sukupolvillamme ei juuri ollut. Kun pelloilla tai metsissä tehtiin töitä, ei eväsrasiaa avatessa työmiehillä varmaan tullut mieleen, onko eväät tehty välimeren malliin, vähähiilihydraattista ohjelmaa noudattaen vai rasvaa karttamalla. Mukana tuskin oli ateriankorvikkeita tai energiajuomaa. Ylipaino-ongelmiakaan ei juuri ollut. Mukana kulki ruisleipää, voita, maitoa ja silakoita. Metsämarjat täydensivät ateriaa.

Pitäisikö siis palata pula- tai sota-aikaan, että syömiseen saataisiin joku tolkku? Helpompiakin tapoja olisi. Maalaisjärkeä voi käyttää, vaikka mediasta työnnetään mitä ihmeellisempää ilosanomaa ravintoon ja syömiseen liittyen. Minä en ole ravintoterapeutti enkä siis alan asiantuntija, mutta kiinnostusta ja kokeiluja alan ilmiöiden kanssa on tullut vuosikymmenten varrella tehtyä. Havainnoimalla, kokeilemalla ja opiskelemalla olen päätynyt nautinnolliseen lopputulokseen. Syön mitä mieli tekee, silloin kun mieli tekee. Jätän kuolleet kaverit syömättä ja valkoisen viljan ohitan niin usein kuin mahdollista. Syön mahdollisimman värikkäästi ja rasvoista nauttien. Kalojen kanssa kaveeraan, vaikka en niitä itse pysty käsittelemään. Uskon, että tasainen liikapaino on terveellisempää kuin jatkuva sähläys vaalla tai vaatekaupoissa.

Ruokajutut ovat tietenkin makuasioita, mitä suurimmassa määrin. Pitää vain arvioida asioiden painoarvo. Pelastuuko vyötärö tai maailma jotain tottumuksia muuttamalla? Pelastanko päiväni syömällä sitä mitä haluan? Olenko nautiskelija? Iso muutos kohti eettisempää ja terveellisempää ruokavaliota ja hyvää oloa on oikeasti hirveän yksinkertainen ja pienten askelten takana. Vähemmän lihaa, enemmän kalaa. Paljon värejä eli kasviksia ja hyviä rasvoja. Hyvälaatuisia hiilihydraatteja ja liikuntaa.  Siis back to basics.

 

 

Avainsanat: